Työmarkkinajärjestöt http://masik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/143758/all Wed, 12 Jun 2019 09:13:37 +0300 fi Eläkejärjestelmä - Hallitus vetää maton nuorten sukupolvien jalkojen alta http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277245-elakejarjestelma-hallitus-vetaa-maton-nuorten-sukupolvien-jalkojen-alta <p>Muistatteko, kuinka viime hallituskaudella vasemmistopuolueet valittelivat nuorempien sukupolvien kohtaloita &quot;epäinhimillisen oikeistopolitiikan kuristusotteessa&quot;? Vaalien jälkeen on ääni muuttunut kellossa ja nyt hallitus on vetämässä maton nuorten jalkojen alta aivan ennen näkemättömällä voimalla.<br /><br />Ensin hallitus lupasi tavoitella SDP:m eläkeläisille lupaamaa vappusatastaan, joka viisikymppiseksi kuihduttuaankin entisestään pahentaa eläkejärjestelmämme kestävyyttä. Nyt eläkkeellä olevat sukupolvet aloittivat 5 %:n eläkemaksulla, kun esimerkiksi minun sukupolveni maksaa jo 25 %. Samoin tänään synnytyssairaalassa elämänsä aloittava lapsi työelämään astuessaan maksaa Eläketurvakeskuksen arvion mukaan 25 % ja hänen lapsensa vieläkin enemmän.<br /><br />Olettaen tietysti, että tämä nuorten ostovoimaa syövä järjestelmä on edes pystyssä seuraavan taantuman jälkeen.<br /><br />Eikä siinä vielä kaikki! Nyt työmarkkinajärjestöt keksivät leikata eläkeputkea ja leskeneläkkeitä. Suunta tietysti on eläkejärjestelmän kestävyyden kannalta oikea, mutta jälleen kerran tämä leikkaus koskee vain nuorempia sukupolvia. Vasemmiston ydinäänestäjäkuntaa tämä ei varsinaisesti koske, vaan heille tosiaan annetaan vielä hieman lisää, nuorempien piikkiin tietysti.<br /><br />Moni on sanonut, että älä Tere ota kantaa eläkejärjestelmään, ei siinä voi kuulemma kuin hävitä. Mutta minun sukupolveni, ja meitä nuoremmat, on jo hävinnyt. Eläkemaksut ovat romuttaneet ostovoimaamme samalla, kun eläkejärjestelmä on romahtamassa silmiemme edessä. Enkä suoraan sanottuna usko, että se on se perintö, minkä vanhempi sukupolvi meille haluaa jättää. #terestroika<br /><br /><a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006138629.html" title="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006138629.html">https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006138629.html</a><br /><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/275054-uusi-ennuste-koskee-kaikkia-alle-35-vuotiaita-elakemaksuissa-alkaa-hurja-nousu-2050" title="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/275054-uusi-ennuste-koskee-kaikkia-alle-35-vuotiaita-elakemaksuissa-alkaa-hurja-nousu-2050">https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/275054-uusi-ennuste-koskee-kaikkia-alle...</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Muistatteko, kuinka viime hallituskaudella vasemmistopuolueet valittelivat nuorempien sukupolvien kohtaloita "epäinhimillisen oikeistopolitiikan kuristusotteessa"? Vaalien jälkeen on ääni muuttunut kellossa ja nyt hallitus on vetämässä maton nuorten jalkojen alta aivan ennen näkemättömällä voimalla.

Ensin hallitus lupasi tavoitella SDP:m eläkeläisille lupaamaa vappusatastaan, joka viisikymppiseksi kuihduttuaankin entisestään pahentaa eläkejärjestelmämme kestävyyttä. Nyt eläkkeellä olevat sukupolvet aloittivat 5 %:n eläkemaksulla, kun esimerkiksi minun sukupolveni maksaa jo 25 %. Samoin tänään synnytyssairaalassa elämänsä aloittava lapsi työelämään astuessaan maksaa Eläketurvakeskuksen arvion mukaan 25 % ja hänen lapsensa vieläkin enemmän.

Olettaen tietysti, että tämä nuorten ostovoimaa syövä järjestelmä on edes pystyssä seuraavan taantuman jälkeen.

Eikä siinä vielä kaikki! Nyt työmarkkinajärjestöt keksivät leikata eläkeputkea ja leskeneläkkeitä. Suunta tietysti on eläkejärjestelmän kestävyyden kannalta oikea, mutta jälleen kerran tämä leikkaus koskee vain nuorempia sukupolvia. Vasemmiston ydinäänestäjäkuntaa tämä ei varsinaisesti koske, vaan heille tosiaan annetaan vielä hieman lisää, nuorempien piikkiin tietysti.

Moni on sanonut, että älä Tere ota kantaa eläkejärjestelmään, ei siinä voi kuulemma kuin hävitä. Mutta minun sukupolveni, ja meitä nuoremmat, on jo hävinnyt. Eläkemaksut ovat romuttaneet ostovoimaamme samalla, kun eläkejärjestelmä on romahtamassa silmiemme edessä. Enkä suoraan sanottuna usko, että se on se perintö, minkä vanhempi sukupolvi meille haluaa jättää. #terestroika

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006138629.html
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/275054-uusi-ennuste-koskee-kaikkia-alle-35-vuotiaita-elakemaksuissa-alkaa-hurja-nousu-2050

]]>
16 http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277245-elakejarjestelma-hallitus-vetaa-maton-nuorten-sukupolvien-jalkojen-alta#comments Eläke Eläkemaksu Työmarkkinajärjestöt Vappusatanen Vasemmisto Wed, 12 Jun 2019 06:13:37 +0000 Tere Sammallahti http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277245-elakejarjestelma-hallitus-vetaa-maton-nuorten-sukupolvien-jalkojen-alta
Vastakkainasettelun aika ei ole ohi http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276752-vastakkainasettelun-aika-ei-ole-ohi <p><a href="https://www.hs.fi/nyt/art-2000002852373.html">Sauli Niinistö julisti vuonna 2005 vastakkainasettelun ajan olevan ohi</a>.&nbsp;(HS 14.09.2015)</p><p>Vuonna 2019 teollisuusliitto julkistaa liiton mies kampanjan, jossa ammattiliiton edustaja uhkailee eri yritysten edustajia:</p><p><a href="https://www.teollisuusliitto.fi/liitonmies/">https://www.teollisuusliitto.fi/liitonmies/</a></p><p>Ruotsissa työnantajien ja työntekijöiden yhteispeli on jossain määrin erihenkistä:&nbsp;</p><p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=OcVoKPTS7AU">https://www.youtube.com/watch?v=OcVoKPTS7AU</a></p><p>Videon on tuottanut TCO, joka on Ruotsin ammattiliittojen kattojärjestö.&nbsp;Suomessa vastakkainasettelun aika ei ole ohi, sillä se kotimaisten työmarkkinajärjestöjemme elinehto.&nbsp;</p><p>Tätä vasten onkin mielenkiintoista kuulla mistä kivestä ne aikovat puristaa <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006124948.html">Rinteen pyytämät 30 000 työpaikkaa</a>&nbsp;(HS 29.05.2019).</p><p>&nbsp;</p><p>Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin varapuheenjohtaja ja varavaltuutettu, jonka mielestä valta pitää palauttaa työmarkkinajärjestöiltä eduskunnalle.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sauli Niinistö julisti vuonna 2005 vastakkainasettelun ajan olevan ohi. (HS 14.09.2015)

Vuonna 2019 teollisuusliitto julkistaa liiton mies kampanjan, jossa ammattiliiton edustaja uhkailee eri yritysten edustajia:

https://www.teollisuusliitto.fi/liitonmies/

Ruotsissa työnantajien ja työntekijöiden yhteispeli on jossain määrin erihenkistä: 

https://www.youtube.com/watch?v=OcVoKPTS7AU

Videon on tuottanut TCO, joka on Ruotsin ammattiliittojen kattojärjestö. Suomessa vastakkainasettelun aika ei ole ohi, sillä se kotimaisten työmarkkinajärjestöjemme elinehto. 

Tätä vasten onkin mielenkiintoista kuulla mistä kivestä ne aikovat puristaa Rinteen pyytämät 30 000 työpaikkaa (HS 29.05.2019).

 

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin varapuheenjohtaja ja varavaltuutettu, jonka mielestä valta pitää palauttaa työmarkkinajärjestöiltä eduskunnalle.

]]>
10 http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276752-vastakkainasettelun-aika-ei-ole-ohi#comments Työmarkkinajärjestöt Thu, 30 May 2019 12:44:41 +0000 Amos Ahola http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276752-vastakkainasettelun-aika-ei-ole-ohi
Delirium-hallitus luovutti vallan työmarkkinajärjestöille http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276331-delirium-hallitus-luovutti-vallan-tyomarkkinajarjestoille <p>SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne kertoi Ilta-Sanomille, ettei Säätytalolla hänen ymmärryksensä mukaan ole yhtään SAK:n edustajaa. Erikoinen lausunto ottaen huomioon, että SDP itse on kutsunut pitkän liudan vaalirahoittajiaan AY-järjestöistä kirjoittamaan hallitusohjelmaa. Siis ei kuultaviksi asiantuntijoina, vaan nimenomaan kirjoittamaan poliittista toimenpideohjelmaa, jota hallitus sitten sitoutuu&nbsp;toteuttamaan seuraavat neljä vuotta.<br /><br />Hallitusneuvottelijoiden kutsumina neuvottelupöydissä istuvat seuraavat työmarkkinajärjestöt:<br /><br />SAK, 4 neuvottelijaa<br />JHL, 3<br />Teknologiateollisuus Ry, 1&nbsp;<br />Sivista, 1<br />Yty ry, 1<br />Talentia, 1<br />Pro, 1<br /><br />Neljä vuotta vasemmisto huusi kurkku suorana korruptiosta, kun esimerkiksi politiikan jättävä kokoomuslainen meni sote-yritykseen töihin. Nyt jakovarasta hourivan delirium-hallituksen kärkinimet antoivat vaalirahoittajilleen vallan kirjoittaa hallitusohjelmaa. Laulu korruptiosta on kummasti vaiennut, vaikka tällaista kutsuttaisiin avoimeksi ja häpeilemättömäksi korruptioksi missä tahansa.<br /><br />Viikonlopun Steelfesteillä samaan pöytään istahti Jaska, joka pienessä kekkulissa myönsi äänestäneensä demareita. Oli ajatellut, että ehkä vasemmisto ajaisi vähän Jaskan kaltaisen metsää perinnöksi saaneen duunarin asiaa. Kerrattiin viime viikon kuulumiset hallitusneuvotteluista. Minä nauroin, Jaska itki. Sitten minäkin itkin. Sitten tilattiin lisää kaljaa.<br /><br />PS. Kuva liittyy, jonnet ei muista.<br /><br />Jos tykkäät puhua politiikkaa, tsekkaa myös nämä kanavat:<br /><a href="https://www.facebook.com/SammallahtiTere/" target="_blank">FACEBOOK</a><br /><a href="http://www.youtube.com/TereSammallahti" target="_blank">YOUTUBE</a><br /><a href="https://twitter.com/TereSammallahti" target="_blank">TWITTER</a><br /><a href="https://www.instagram.com/terestroika/" target="_blank">INSTA (politiikka)</a><br /><a href="https://www.instagram.com/teresammallahti/" target="_blank">INSTA (vapaa-aika)</a><br /><br /><a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006105258.html?fbclid=IwAR2w9zAiXw2ycUBmjh-6E7ekfCsXllUUKIdy8xfCGeByhc9ieYcXgZjPeno" rel="nofollow noopener" target="_blank">https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006105258.html</a><br /><a href="https://www.is.fi/politiikka/art-2000006105979.html?fbclid=IwAR3egmeFxnnB3o8LsIhynWQsF7Q3fG4dFYMqcfVbTVBEYgGPUTYYMeIf42w" rel="nofollow noopener" target="_blank">https://www.is.fi/politiikka/art-2000006105979.html</a><br /><a href="https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/10616/hallitusneuvotteluihin-osallistuvat-neuvottelijat-ja-asiantuntijat">https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/10616/hallitusneuvotteluihin-osallistuvat-neuvottelijat-ja-asiantuntijat</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne kertoi Ilta-Sanomille, ettei Säätytalolla hänen ymmärryksensä mukaan ole yhtään SAK:n edustajaa. Erikoinen lausunto ottaen huomioon, että SDP itse on kutsunut pitkän liudan vaalirahoittajiaan AY-järjestöistä kirjoittamaan hallitusohjelmaa. Siis ei kuultaviksi asiantuntijoina, vaan nimenomaan kirjoittamaan poliittista toimenpideohjelmaa, jota hallitus sitten sitoutuu toteuttamaan seuraavat neljä vuotta.

Hallitusneuvottelijoiden kutsumina neuvottelupöydissä istuvat seuraavat työmarkkinajärjestöt:

SAK, 4 neuvottelijaa
JHL, 3
Teknologiateollisuus Ry, 1 
Sivista, 1
Yty ry, 1
Talentia, 1
Pro, 1

Neljä vuotta vasemmisto huusi kurkku suorana korruptiosta, kun esimerkiksi politiikan jättävä kokoomuslainen meni sote-yritykseen töihin. Nyt jakovarasta hourivan delirium-hallituksen kärkinimet antoivat vaalirahoittajilleen vallan kirjoittaa hallitusohjelmaa. Laulu korruptiosta on kummasti vaiennut, vaikka tällaista kutsuttaisiin avoimeksi ja häpeilemättömäksi korruptioksi missä tahansa.

Viikonlopun Steelfesteillä samaan pöytään istahti Jaska, joka pienessä kekkulissa myönsi äänestäneensä demareita. Oli ajatellut, että ehkä vasemmisto ajaisi vähän Jaskan kaltaisen metsää perinnöksi saaneen duunarin asiaa. Kerrattiin viime viikon kuulumiset hallitusneuvotteluista. Minä nauroin, Jaska itki. Sitten minäkin itkin. Sitten tilattiin lisää kaljaa.

PS. Kuva liittyy, jonnet ei muista.

Jos tykkäät puhua politiikkaa, tsekkaa myös nämä kanavat:
FACEBOOK
YOUTUBE
TWITTER
INSTA (politiikka)
INSTA (vapaa-aika)

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006105258.html
https://www.is.fi/politiikka/art-2000006105979.html
https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/10616/hallitusneuvotteluihin-osallistuvat-neuvottelijat-ja-asiantuntijat

]]>
2 http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276331-delirium-hallitus-luovutti-vallan-tyomarkkinajarjestoille#comments Antti Rinne Hallitusneuvottelut Hallitusohjelma SAK Työmarkkinajärjestöt Wed, 22 May 2019 09:27:40 +0000 Tere Sammallahti http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276331-delirium-hallitus-luovutti-vallan-tyomarkkinajarjestoille
Antti Rinne ojentaa eduskunnalle kuuluvan vallan vaalirahoittajilleen http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271912-antti-rinne-ojentaa-eduskunnalle-kuuluvan-vallan-vaalirahoittajilleen <p>On kyllä karmivaa luettavaa nämä eri vasemmistojohtajien visiot vaalien alla. Nyt SDP:n Antti Rinne vaatii eduskunnalle kuuluvan lainsäädäntövallan luovuttamista työmarkkinajärjestöille ja kutsuu vaatimustaan vieläpä isänmaallisuudeksi.</p><p>En ole kansallismielisen retoriikan ylin kannattaja, mutta muistelen, että suomalaisille isänmaallisuus on tyypillisesti tarkoittanut maamme demokratian ja parlamentarismin puolustamista ulkoisia uhkia vastaan. Nyt SDP:n puheenjohtajan mielestä isänmaallisuutta onkin se, että tämä verellä lunastettu demokratia annetaan vasemmistopuolueiden vaalirahoittajien ja kabinettikavereiden käsiin.</p><p>Toisin kuin SDP esittää, on tulevissa eduskuntavaaleissa äänestäjällä on myös mahdollisuus puolustaa hyvää hallintotapaa ja suomalaista demokratiaa. Lainsäädäntövaltaa ei missään nimessä saa ojentaa ulkoparlamentaarisille voimille, kuten työmarkkinajärjestöille, vaan valta on ehdottomasti pidettävä demokraattisilla vaaleilla valitulla eduskunnalla. Muista äänestää viisaasti.&nbsp;<a class="_58cn" href="https://www.facebook.com/hashtag/terestroika?source=feed_text&amp;epa=HASHTAG&amp;__xts__%5B0%5D=68.ARA0wztjvV0HOKjgjwrVSmYZ_CRSXRteSCklbk-C33_5_-tWIBefpyT4HNIZWtZaIe68nd2bcYqdy-3OVIwFkFzmGeYNc_lveiu5sYRwDkLbmbUp51-PzMJ6HGgiBO4h0VLkLOAcfkyyXrpq8SFCLHsoXT_ELfAU3fjXyJyVRB6yLft1GprlBDKlAr_S8SmbUo1AcfCP49JqiWb88vCYjiSQa-Xx0TQi1AS-ve8-abXKWcrp7fCQu4xIYM5FQ7flMX9yEMB07NuMtqwYphNh7nbXN9dpfPutfckovfufalzKV_rOxKSoPc9i_rx_bBCSpACimoVtAGVnNNV97DVNpIJ4LZ37&amp;__tn__=%2ANK-R">#terestroika</a></p><p>Jos tykkäät puhua politiikkaa, tsekkaa myös nämä kanavat:<br /><a href="https://www.facebook.com/SammallahtiTere/" target="_blank">FACEBOOK</a><br /><a href="http://www.youtube.com/TereSammallahti" target="_blank">YOUTUBE</a><br /><a href="https://twitter.com/TereSammallahti" target="_blank">TWITTER</a><br /><a href="https://www.instagram.com/terestroika/" target="_blank">INSTA (politiikka)</a><br /><a href="https://www.instagram.com/teresammallahti/" target="_blank">INSTA (vapaa-aika)</a></p><p><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/274799-antti-rinteelta-vetoomus-eklle-tehkaa-isanmaallinen-teko-ja-palauttakaa-kansakunnan" title="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/274799-antti-rinteelta-vetoomus-eklle-tehkaa-isanmaallinen-teko-ja-palauttakaa-kansakunnan">https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/274799-antti-rinteelta-vetoomus-eklle-t...</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> On kyllä karmivaa luettavaa nämä eri vasemmistojohtajien visiot vaalien alla. Nyt SDP:n Antti Rinne vaatii eduskunnalle kuuluvan lainsäädäntövallan luovuttamista työmarkkinajärjestöille ja kutsuu vaatimustaan vieläpä isänmaallisuudeksi.

En ole kansallismielisen retoriikan ylin kannattaja, mutta muistelen, että suomalaisille isänmaallisuus on tyypillisesti tarkoittanut maamme demokratian ja parlamentarismin puolustamista ulkoisia uhkia vastaan. Nyt SDP:n puheenjohtajan mielestä isänmaallisuutta onkin se, että tämä verellä lunastettu demokratia annetaan vasemmistopuolueiden vaalirahoittajien ja kabinettikavereiden käsiin.

Toisin kuin SDP esittää, on tulevissa eduskuntavaaleissa äänestäjällä on myös mahdollisuus puolustaa hyvää hallintotapaa ja suomalaista demokratiaa. Lainsäädäntövaltaa ei missään nimessä saa ojentaa ulkoparlamentaarisille voimille, kuten työmarkkinajärjestöille, vaan valta on ehdottomasti pidettävä demokraattisilla vaaleilla valitulla eduskunnalla. Muista äänestää viisaasti. #terestroika

Jos tykkäät puhua politiikkaa, tsekkaa myös nämä kanavat:
FACEBOOK
YOUTUBE
TWITTER
INSTA (politiikka)
INSTA (vapaa-aika)

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/274799-antti-rinteelta-vetoomus-eklle-tehkaa-isanmaallinen-teko-ja-palauttakaa-kansakunnan

]]>
16 http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271912-antti-rinne-ojentaa-eduskunnalle-kuuluvan-vallan-vaalirahoittajilleen#comments Antti Rinne Demokratia SDP Työmarkkinajärjestöt Ulkoparlamentarismi Mon, 18 Mar 2019 07:54:53 +0000 Tere Sammallahti http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271912-antti-rinne-ojentaa-eduskunnalle-kuuluvan-vallan-vaalirahoittajilleen
Työmarkkinajärjestöjen verorälssi kuriin ja poistetaan lääkkeiden arvonlisävero http://eskovirri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270655-tyomarkkinajarjestojen-veroralssi-kuriin-ja-poistetaan-laakkeiden-arvonlisavero <p>Suomessa on aivan käsittämätön veroparatiisi, joka sijaitsee Hakaniemessä. Tämä uuden aikakauden verorälssi nauttii valtavia veroetuja samaan aikaan jatkuvasti loukaten vaaleilla valitun eduskunnan arvovaltaa.</p> <p>On aika lopettaa perusteettomat veroedut ja laajentaa veropohjaa poistamalla työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen verovapaus ja tuomalla myös näiden järjestöjen miljardiomaisuus verotuksen piiriin. Näiden järjestöjen kutsuminen &rdquo;yleishyödyllisiksi&rdquo; on loukkaus kaikkia todellisia hyväntekeväisyysjärjestöjä kohtaan.</p> <p>Näillä toimilla Suomessa saataisiin satoja miljoonia euroja lisää valtion kassaan. Mietitte varmasti kuumeisesti minne ne sijoitettaisiin? Otetaan esimerkki: noin 250 miljoonalla eurolla voisimme poistaa lääkkeiden arvonlisäveron kokonaan.</p> <p>Tottahan lääkkeet ovat tärkeämpiä kuin yhden etuoikeutetun verorälssin etuudet?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomessa on aivan käsittämätön veroparatiisi, joka sijaitsee Hakaniemessä. Tämä uuden aikakauden verorälssi nauttii valtavia veroetuja samaan aikaan jatkuvasti loukaten vaaleilla valitun eduskunnan arvovaltaa.

On aika lopettaa perusteettomat veroedut ja laajentaa veropohjaa poistamalla työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen verovapaus ja tuomalla myös näiden järjestöjen miljardiomaisuus verotuksen piiriin. Näiden järjestöjen kutsuminen ”yleishyödyllisiksi” on loukkaus kaikkia todellisia hyväntekeväisyysjärjestöjä kohtaan.

Näillä toimilla Suomessa saataisiin satoja miljoonia euroja lisää valtion kassaan. Mietitte varmasti kuumeisesti minne ne sijoitettaisiin? Otetaan esimerkki: noin 250 miljoonalla eurolla voisimme poistaa lääkkeiden arvonlisäveron kokonaan.

Tottahan lääkkeet ovat tärkeämpiä kuin yhden etuoikeutetun verorälssin etuudet?

]]>
11 http://eskovirri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270655-tyomarkkinajarjestojen-veroralssi-kuriin-ja-poistetaan-laakkeiden-arvonlisavero#comments Hakaniemen mafia Lääkkeet Työmarkkinajärjestöt Veroparatiisi Verotus Sun, 03 Mar 2019 08:30:00 +0000 Esko Virri http://eskovirri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270655-tyomarkkinajarjestojen-veroralssi-kuriin-ja-poistetaan-laakkeiden-arvonlisavero
Isot pahat ay-pomot jättivät ”duunarit” nuolemaan näppejään http://elisacichoracki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263198-ay-pomot-jattivat-duunarit-nuolemaan-nappejaan <p>Viikkokaudet ay-pomot muka vaativat hallitusta lopettamaan &rdquo;irtisanomislain&rdquo; valmistelun. Eilen selvisi mistä näytelmässä oli kysymys kun irtisanomislaki kaikesta älyttömästä huutamisesta ja lakkoilusta huolimatta hyväksyttiin vain hiuksenhienoin muutoksin.&nbsp;</p><p>AKAVA:n ja STTK:n osalta näytteleminen riitti jo eilen. Heillä ei loppunäytöksessä ole enää roolisuorituksia. Viimeiseksi lavalle jätettiin SAK. Ihan vain, ettei rahvaalle selviäisi näytelmän juoni. Loppukohtaus on kuitenkin kaikilla jo tiedossa. Irtisanomislain sisällöstä on saavutettu yksimielisyys ja lain valmistelu tulee jatkumaan kohti eduskuntaa.</p><p>Järjestöpomojen esiintymisiä eilen seuratessa huomio kiinnittyi siihen, että KAIKKI oli yhdessä vuorokaudessa heittänyt häränpyllyä. Uhittelukin oli muuttunut sopuisiin ja ystävällismielisiin toteamuksiin. Ruudun tällä puolella silmät olivat lautasina ja välillä oli nipistettävä itseä. Mutta totta KAIKKI oli. Siis tämä KAIKKI:&nbsp;</p><ol><li>Myönnettiin, että irtisanomislakeja oli valmistellut työryhmä.&nbsp;Ay-pomot ja oppositio väittivät koko riidan ajan, että irtisanomislakiluonnos oli&nbsp;&nbsp;hallituksen yksin valmistelema &ndash; siis pa&hellip;apuhetta!</li><li>Kaikki ay-pomot hyväksyivät, että eri suuruisissa yrityksissä irtisanomislakia tullaan noudattamaan eri tavalla, otetaan huomioon yrityksen koko. Siis hyväksyttiin useamman kerroksen väki.&nbsp;Ay-pomot ja oppositio ilmoittivat koko riidan ajan, ettei edes kahden kerroksen väkeä tulla missään tapauksessa hyväksymään tarkoittaen, että eivät hyväksy, että eri suuruisissa yrityksissä noudatettaisiin erilaisia irtisanomisperusteita&ndash; siis pa&hellip;apuhetta!</li><li>Oikeuskäytäntö tulee märittelemään, miten &rdquo;hyväksyttyä&rdquo; lakiluonnosta tullaan tulkitsemaan.&nbsp;Ay-pomot ja oppositio kritisoivat hallituksen lakiluonnosta koko riidan ajan siitä, että kuluisi vähintään viisi vuotta ennen kuin oikeuskäytäntö määrittäisi lain tulkinnan ja tästä syystä lakiluonnosta ei tulla missään olosuhteissa hyväksymään &ndash; siis pas&hellip;apuhetta!&nbsp;</li></ol><p>Last but not least! Nyt ay-pomot vaativat, että hyväksytyn lain perustelut tulee tehdä kolmikannassa. Joka on ihan peanutskamaa kun lain sisältö on jo valmis. Ilman järjestöjen esittämää kolmikantavaatimusta koko älytön näytelmä olisi mielletty hallituksen voitoksi. Järjestöjen annettiin säilyttää kasvonsa. Kuten tapana on. Kolmikantavaatimuksella Antti, Jarkko ja Sture&nbsp;&nbsp;pystyivät eilen kävelemään ylväästi ensin omiensa ja sitten kansan eteen.&nbsp;</p><p>Kun lakiesitys muuttui vain hiuksen hienosti, pystyy siitä toteamaan mistä tässä kaikessa uhittelussa ja meuhkaamisessa oikein oli kysymys. Ay-pomoja harmitti ja vietävästi, kun hallitus ei halunnut enää leikkiä ay-pomojen kanssa samalla hiekkalaatikolla. Kun ay-pomoja ei jatkuvista pyynnöistä huolimatta päästetty hiekkalaatikolle, neuvottelemaan työlainsäädännön uudistuksista hallituksen kanssa, oli pomojen pakko asettaa ylityö- ja vuoronvaihtokiellot sekä aloittaa lakkoilu.</p><p>Isot pahat sudet eivät voineet antaa pikkupossujen valmistella rakennelmiaan omassa yksinäisyydessään kaikessa rauhassa. Niiden oli päästävä puhkumaan ja puhaltamaan pikkupossujen rakennelmia vanhaan malliin maan tasalle ja napsimaan lopuksi pikkupossut suupaloina kyltymättömään vatsaansa.&nbsp;</p><p>Tällä kerrallapa Juha-, Petteri- ja Jari-possut olivat kehittäneet samanlaisen rakennelman kuin aiemmin kikyleikissä. Sen loppunäytöksessä pikkupossut hokasivat, että ison pahan suden sisältä löytyikin kiltit Antti-, Jarkko-, Sture-sedät, joille kelpasi kovasta uhittelusta huolimatta vain ihan tavallinen yhteinen piirileikki nimeltään kolmikanta. Niin tälläkin kerralla.</p><p>Mitä saivat ylitöistä kieltäytyneet ja lakkoilevat &rdquo;duunarit&rdquo;? Ei yhtään mitään. Kuitenkin ilman lakkoilevia duunareita eivät isot pahat ay-pomot olisi saaneet edes kolmikantaa. Näyttämöä, jossa puhkua ja puhaltaa ja näyttäytyä koko kansalle. Ettei kansa heitä unohtaisi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viikkokaudet ay-pomot muka vaativat hallitusta lopettamaan ”irtisanomislain” valmistelun. Eilen selvisi mistä näytelmässä oli kysymys kun irtisanomislaki kaikesta älyttömästä huutamisesta ja lakkoilusta huolimatta hyväksyttiin vain hiuksenhienoin muutoksin. 

AKAVA:n ja STTK:n osalta näytteleminen riitti jo eilen. Heillä ei loppunäytöksessä ole enää roolisuorituksia. Viimeiseksi lavalle jätettiin SAK. Ihan vain, ettei rahvaalle selviäisi näytelmän juoni. Loppukohtaus on kuitenkin kaikilla jo tiedossa. Irtisanomislain sisällöstä on saavutettu yksimielisyys ja lain valmistelu tulee jatkumaan kohti eduskuntaa.

Järjestöpomojen esiintymisiä eilen seuratessa huomio kiinnittyi siihen, että KAIKKI oli yhdessä vuorokaudessa heittänyt häränpyllyä. Uhittelukin oli muuttunut sopuisiin ja ystävällismielisiin toteamuksiin. Ruudun tällä puolella silmät olivat lautasina ja välillä oli nipistettävä itseä. Mutta totta KAIKKI oli. Siis tämä KAIKKI: 

  1. Myönnettiin, että irtisanomislakeja oli valmistellut työryhmä. Ay-pomot ja oppositio väittivät koko riidan ajan, että irtisanomislakiluonnos oli  hallituksen yksin valmistelema – siis pa…apuhetta!
  2. Kaikki ay-pomot hyväksyivät, että eri suuruisissa yrityksissä irtisanomislakia tullaan noudattamaan eri tavalla, otetaan huomioon yrityksen koko. Siis hyväksyttiin useamman kerroksen väki. Ay-pomot ja oppositio ilmoittivat koko riidan ajan, ettei edes kahden kerroksen väkeä tulla missään tapauksessa hyväksymään tarkoittaen, että eivät hyväksy, että eri suuruisissa yrityksissä noudatettaisiin erilaisia irtisanomisperusteita– siis pa…apuhetta!
  3. Oikeuskäytäntö tulee märittelemään, miten ”hyväksyttyä” lakiluonnosta tullaan tulkitsemaan. Ay-pomot ja oppositio kritisoivat hallituksen lakiluonnosta koko riidan ajan siitä, että kuluisi vähintään viisi vuotta ennen kuin oikeuskäytäntö määrittäisi lain tulkinnan ja tästä syystä lakiluonnosta ei tulla missään olosuhteissa hyväksymään – siis pas…apuhetta! 

Last but not least! Nyt ay-pomot vaativat, että hyväksytyn lain perustelut tulee tehdä kolmikannassa. Joka on ihan peanutskamaa kun lain sisältö on jo valmis. Ilman järjestöjen esittämää kolmikantavaatimusta koko älytön näytelmä olisi mielletty hallituksen voitoksi. Järjestöjen annettiin säilyttää kasvonsa. Kuten tapana on. Kolmikantavaatimuksella Antti, Jarkko ja Sture  pystyivät eilen kävelemään ylväästi ensin omiensa ja sitten kansan eteen. 

Kun lakiesitys muuttui vain hiuksen hienosti, pystyy siitä toteamaan mistä tässä kaikessa uhittelussa ja meuhkaamisessa oikein oli kysymys. Ay-pomoja harmitti ja vietävästi, kun hallitus ei halunnut enää leikkiä ay-pomojen kanssa samalla hiekkalaatikolla. Kun ay-pomoja ei jatkuvista pyynnöistä huolimatta päästetty hiekkalaatikolle, neuvottelemaan työlainsäädännön uudistuksista hallituksen kanssa, oli pomojen pakko asettaa ylityö- ja vuoronvaihtokiellot sekä aloittaa lakkoilu.

Isot pahat sudet eivät voineet antaa pikkupossujen valmistella rakennelmiaan omassa yksinäisyydessään kaikessa rauhassa. Niiden oli päästävä puhkumaan ja puhaltamaan pikkupossujen rakennelmia vanhaan malliin maan tasalle ja napsimaan lopuksi pikkupossut suupaloina kyltymättömään vatsaansa. 

Tällä kerrallapa Juha-, Petteri- ja Jari-possut olivat kehittäneet samanlaisen rakennelman kuin aiemmin kikyleikissä. Sen loppunäytöksessä pikkupossut hokasivat, että ison pahan suden sisältä löytyikin kiltit Antti-, Jarkko-, Sture-sedät, joille kelpasi kovasta uhittelusta huolimatta vain ihan tavallinen yhteinen piirileikki nimeltään kolmikanta. Niin tälläkin kerralla.

Mitä saivat ylitöistä kieltäytyneet ja lakkoilevat ”duunarit”? Ei yhtään mitään. Kuitenkin ilman lakkoilevia duunareita eivät isot pahat ay-pomot olisi saaneet edes kolmikantaa. Näyttämöä, jossa puhkua ja puhaltaa ja näyttäytyä koko kansalle. Ettei kansa heitä unohtaisi.

]]>
27 http://elisacichoracki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263198-ay-pomot-jattivat-duunarit-nuolemaan-nappejaan#comments Kotimaa hallitus Irtisanomissuojan heikentäminen Kolmikanta Työmarkkinajärjestöt Sat, 27 Oct 2018 06:00:00 +0000 Elisa Cichoracki http://elisacichoracki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263198-ay-pomot-jattivat-duunarit-nuolemaan-nappejaan
Sopimisen kulttuuri koetuksella http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262609-sopimisen-kulttuuri-koetuksella <p>Kilpailukyky eli ns. kiky-sopimus hallituskauden alussa antoi olettaa, että suomalainen sopimisen kulttuuri on edelleen voimissaan, ja kansantalouden yhteisen hyvän eteen ollaan valmiit etsimään ratkaisuja. Nyt keskellä hyvää suhdannekehitystä tuo oppi unohtui. Hallitus ja työmarkkinajärjestöt ovat tukkanuottasilla tavalla, joka heijastuu tulehtuneina väleinä varmasti vielä pitkään.</p><p>Hallituksen tiedonanto eduskunnalle on menettelytapana erikoinen. Eduskunnan tahtoa ei ole ennenkään lakien valmisteluun etukäteen kysytty; hallitus ne säätää ja eduskunta sitten päättää, menevätkö läpi vai eivät. Kansa puolestaan valitsee edustajansa lainsäädäntötyöhön; tämä &rdquo;irtisanomissuoja&rdquo; kestää yleensä seuraaviin vaaleihin.</p><p>Viimeiset parikymmentä vuotta työ ja työsuhteen muodot ovat olleet murroksessa. Sen paremmin lainsäädäntö, työsuhdeturva kuin työmarkkinajärjestötkään eivät ole pysyneet perässä; kaikki toimivat ikään kuin työskentelisimme edelleen kahdeksasta neljään maailmassa 40 vuotta saman työnantajan palveluksessa. Kun yleissitovuus on ulotettu kaikkeen mahdolliseen, ja työehdot eivät jousta, työntekijä joutuu joustamaan. Vuokratyö, osa-aikatyö ja määräaikaisuudet lisääntyvät.</p><p>Hallitus lähti purkamaan tilannetta ongelmallisimmasta päästä. Mikään yritys ei palkkaa irtisanoakseen työntekijöitään. Henkilöperusteisissa irtisanomistilanteissa irtisanomissuojan tulkinta lienee nykyäänkin isompi ongelma kuin varsinaisesti irtisanomissuoja itsessään, jota on vaikea muuttaa, jos halutaan pitää kiinni perustuslain ja ILO:n määräyksistä.</p><p>&rdquo;Asiallinen ja painava syy&rdquo; on nyt ja jatkossakin irtisanomiseen oltava, samoin työntekijää on laiminlyönneistä ensin varoitettava. Miten kaavailtu &rdquo;aiempaa vähäisempi&rdquo; työvelvoitteen laiminlyönti tai epäasiallinen käyttäytyminen käytännössä tilannetta muuttaa, selviää varmaan vasta ensimmäisissä oikeudenkäynneissä. Työllistämisen kynnys ei pienessä yrityksessä taatusti madallu, jos tiedossa on vain lisää juridisia riitoja.</p><p>Vasemmiston vaalivankkureita vetävän ay-liikkeen poliittista lakkoilua ei voi myöskään mitenkään puoltaa. Toisin kuin oikeutetuissa työtaisteluissa tässä kiistassa osapuolena eivät ole työnantajat, mutta heille kaatuvat taloudelliset vahingot. Suomessa pitäisi siirtyä pohjoismaiseen käytäntöön eli poliittiset mielipiteen ilmaisut vapaa-ajalle. Jo nyt valtion ja kuntien virkaehtosopimuslaeissa on poliittinen työtaistelu kielletty. Toinen mahdollisuus on siirtyä ajallisesti rajattuun oikeuteen ja maksettuihin korvauksiin työnantajille kärsityistä vahingoista.</p><p>Jos työllistämisen kynnystä halutaan oikeasti madaltaa, niin KD:n reseptin mukaan ennen kaikkea paikallista sopimista pitää lisätä ja helpottaa ensimmäisen työntekijän palkkaamisessa pienissä yrityksissä. Koeajan pidentäminen ja vastaavasti työntekijän karenssin lyhentäminen ja esimerkiksi osalta irtisanomisajasta maksettava korvaus olisivat parempia lääkkeitä virherekrytointien varalle kuin valmisteilla oleva juridinen hienosäätö.</p><p>Ei tarvitse olla kummoinen ennustaja todetakseen, että lopputuloksesta riippumatta hallituksen ajama lakimuutos irtisanomissuojan madaltamiseen jää täysin sivurooliin. Sen sijaan pysyvämpi jälki jää karille ajetuista työmarkkinasuhteista.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kilpailukyky eli ns. kiky-sopimus hallituskauden alussa antoi olettaa, että suomalainen sopimisen kulttuuri on edelleen voimissaan, ja kansantalouden yhteisen hyvän eteen ollaan valmiit etsimään ratkaisuja. Nyt keskellä hyvää suhdannekehitystä tuo oppi unohtui. Hallitus ja työmarkkinajärjestöt ovat tukkanuottasilla tavalla, joka heijastuu tulehtuneina väleinä varmasti vielä pitkään.

Hallituksen tiedonanto eduskunnalle on menettelytapana erikoinen. Eduskunnan tahtoa ei ole ennenkään lakien valmisteluun etukäteen kysytty; hallitus ne säätää ja eduskunta sitten päättää, menevätkö läpi vai eivät. Kansa puolestaan valitsee edustajansa lainsäädäntötyöhön; tämä ”irtisanomissuoja” kestää yleensä seuraaviin vaaleihin.

Viimeiset parikymmentä vuotta työ ja työsuhteen muodot ovat olleet murroksessa. Sen paremmin lainsäädäntö, työsuhdeturva kuin työmarkkinajärjestötkään eivät ole pysyneet perässä; kaikki toimivat ikään kuin työskentelisimme edelleen kahdeksasta neljään maailmassa 40 vuotta saman työnantajan palveluksessa. Kun yleissitovuus on ulotettu kaikkeen mahdolliseen, ja työehdot eivät jousta, työntekijä joutuu joustamaan. Vuokratyö, osa-aikatyö ja määräaikaisuudet lisääntyvät.

Hallitus lähti purkamaan tilannetta ongelmallisimmasta päästä. Mikään yritys ei palkkaa irtisanoakseen työntekijöitään. Henkilöperusteisissa irtisanomistilanteissa irtisanomissuojan tulkinta lienee nykyäänkin isompi ongelma kuin varsinaisesti irtisanomissuoja itsessään, jota on vaikea muuttaa, jos halutaan pitää kiinni perustuslain ja ILO:n määräyksistä.

”Asiallinen ja painava syy” on nyt ja jatkossakin irtisanomiseen oltava, samoin työntekijää on laiminlyönneistä ensin varoitettava. Miten kaavailtu ”aiempaa vähäisempi” työvelvoitteen laiminlyönti tai epäasiallinen käyttäytyminen käytännössä tilannetta muuttaa, selviää varmaan vasta ensimmäisissä oikeudenkäynneissä. Työllistämisen kynnys ei pienessä yrityksessä taatusti madallu, jos tiedossa on vain lisää juridisia riitoja.

Vasemmiston vaalivankkureita vetävän ay-liikkeen poliittista lakkoilua ei voi myöskään mitenkään puoltaa. Toisin kuin oikeutetuissa työtaisteluissa tässä kiistassa osapuolena eivät ole työnantajat, mutta heille kaatuvat taloudelliset vahingot. Suomessa pitäisi siirtyä pohjoismaiseen käytäntöön eli poliittiset mielipiteen ilmaisut vapaa-ajalle. Jo nyt valtion ja kuntien virkaehtosopimuslaeissa on poliittinen työtaistelu kielletty. Toinen mahdollisuus on siirtyä ajallisesti rajattuun oikeuteen ja maksettuihin korvauksiin työnantajille kärsityistä vahingoista.

Jos työllistämisen kynnystä halutaan oikeasti madaltaa, niin KD:n reseptin mukaan ennen kaikkea paikallista sopimista pitää lisätä ja helpottaa ensimmäisen työntekijän palkkaamisessa pienissä yrityksissä. Koeajan pidentäminen ja vastaavasti työntekijän karenssin lyhentäminen ja esimerkiksi osalta irtisanomisajasta maksettava korvaus olisivat parempia lääkkeitä virherekrytointien varalle kuin valmisteilla oleva juridinen hienosäätö.

Ei tarvitse olla kummoinen ennustaja todetakseen, että lopputuloksesta riippumatta hallituksen ajama lakimuutos irtisanomissuojan madaltamiseen jää täysin sivurooliin. Sen sijaan pysyvämpi jälki jää karille ajetuista työmarkkinasuhteista.

]]>
1 http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262609-sopimisen-kulttuuri-koetuksella#comments hallitus Irtisanomissuoja Poliittiset lakot Tiedonanto Työmarkkinajärjestöt Tue, 16 Oct 2018 10:46:08 +0000 Sari Essayah http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262609-sopimisen-kulttuuri-koetuksella
Työmarkkinajärjestöt käyttävät orwellilaista kieltä http://juhanikhr.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261943-tyomarkkinajarjestot-kayttavat-orwellilaista-kielta <p>Suomessa valtaa pitävät työmarkkinajärjestöt (EK, SAK ja näiden alaosastot) ovat omaksuneet hyvin sen kielitieteiden keskeisen ajatuksen siitä, että sanat muokkaavat ajattelua huomattavasti. Ne ovat vakiinnuttaneet sanoja ja lausahduksia, jotka vääristävät asioiden oikeaa tilaa työmarkkinajärjestöjen omaksi eduksi. Tällä vallankäytöllä on selkeitä negatiivisia vaikutuksia suomalaiseen yhteiskuntaan, koska se hämärtää ihmisten käsitystä työmarkkinoista sekä ihmisten oikeuksista. Tässä tekstissä esittelen pari esimerkkiä:</p><p><strong>Villi yritys </strong>on yritys, joka ei ole liittynyt työnantajajärjestöön. Tämä nimitys levittää negatiivista kuvaa yrityksistä, jotka eivät koe järjestäytymisen tuovan yritykselle etua. Termillä pyritään viestimään, että vain järjestön jäsenyys takaa, että yritys hoitaa velvollisuutensa asiallisesti. Kaikenkaikkiaan tämä nimitys on todella törkeää yrittäjien kohtelua: kun yrittäjä saa liikeidean, perustaa yrityksen, maksaa veroja ja työllistää muita ihmisiä, valtaapitävät porhot tulevat haukkumaan toimintaa villiksi yritykseksi.</p><p><strong>Töiden meneminen lakkoon </strong>on ajankohtainen tietoisesti valittu harhaanjohtava termi. Ammattiliitoilla ei ole mitään lakiin perustuvaa oikeutta julistaa joitain töitä kielletyiksi, vaan lakko-oikeus on nimenomaan työntekijöiden oikeus. Lakko-oikeus ei ole ammattiliittojen oikeus kieltää ihmisiä tekemästä töitä.</p><p><strong>Sopimusyhteiskunta </strong>tarkoittaa yhteiskuntaa, jossa osapuolet voivat sopia keskenään heitä itseään koskevia sopimuksia. Sopimusvapaus on yksi länsimaisen yhteiskunnan kulmakivistä. Suomessa sopimusvapaudella tarkoitetaan kuitenkin välillä työmarkkinajärjestöjen oikeutta sopia kolmansien osapuolien asioista.</p><p>Työmarkkinajärjestöt ovat ottaneet itselleen vallan sopia järjestäytymättömien työntekijöiden työehdoista, meidän kaikkien eläkkeistä ja kymmenien miljardien eurojen veroluontoisista maksuista. Tällainen järjestövalta on parlamentarismin sekä sopimusyhteiskunnan vastakohta. Sopimusyhteiskunnassa järjestöt eivät tee sitovia sopimuksia tahojen kanssa, jotka eivät ole sopimuksessa mukana.</p><p>Tahallinen harhaanjohtaminen on työmarkkinajärjestöjen valitsema keino vaikuttaa suomalaiseen yhteiskuntaan. Orwellilaisen uuskielen levittämisen lisäksi erityisesti AY-liike on käyttänyt jäsenhankinnassaan väärää mielikuvaa, että ansiosidonnainen työttömyysturva edellyttäisi ammattiliiton jäsenyyttä. Työmarkkinajärjestöjen vinoutuneesta asemasta sekä vallan väärinkäytöstä ovat vastuussa myös työnantajajärjestöt, jotka hyötyvät nykyisestä korporatismista siinä missä AY-liikekin. Ilman EK:n tukea nykytilanne ei olisi mahdollinen.</p> Suomessa valtaa pitävät työmarkkinajärjestöt (EK, SAK ja näiden alaosastot) ovat omaksuneet hyvin sen kielitieteiden keskeisen ajatuksen siitä, että sanat muokkaavat ajattelua huomattavasti. Ne ovat vakiinnuttaneet sanoja ja lausahduksia, jotka vääristävät asioiden oikeaa tilaa työmarkkinajärjestöjen omaksi eduksi. Tällä vallankäytöllä on selkeitä negatiivisia vaikutuksia suomalaiseen yhteiskuntaan, koska se hämärtää ihmisten käsitystä työmarkkinoista sekä ihmisten oikeuksista. Tässä tekstissä esittelen pari esimerkkiä:

Villi yritys on yritys, joka ei ole liittynyt työnantajajärjestöön. Tämä nimitys levittää negatiivista kuvaa yrityksistä, jotka eivät koe järjestäytymisen tuovan yritykselle etua. Termillä pyritään viestimään, että vain järjestön jäsenyys takaa, että yritys hoitaa velvollisuutensa asiallisesti. Kaikenkaikkiaan tämä nimitys on todella törkeää yrittäjien kohtelua: kun yrittäjä saa liikeidean, perustaa yrityksen, maksaa veroja ja työllistää muita ihmisiä, valtaapitävät porhot tulevat haukkumaan toimintaa villiksi yritykseksi.

Töiden meneminen lakkoon on ajankohtainen tietoisesti valittu harhaanjohtava termi. Ammattiliitoilla ei ole mitään lakiin perustuvaa oikeutta julistaa joitain töitä kielletyiksi, vaan lakko-oikeus on nimenomaan työntekijöiden oikeus. Lakko-oikeus ei ole ammattiliittojen oikeus kieltää ihmisiä tekemästä töitä.

Sopimusyhteiskunta tarkoittaa yhteiskuntaa, jossa osapuolet voivat sopia keskenään heitä itseään koskevia sopimuksia. Sopimusvapaus on yksi länsimaisen yhteiskunnan kulmakivistä. Suomessa sopimusvapaudella tarkoitetaan kuitenkin välillä työmarkkinajärjestöjen oikeutta sopia kolmansien osapuolien asioista.

Työmarkkinajärjestöt ovat ottaneet itselleen vallan sopia järjestäytymättömien työntekijöiden työehdoista, meidän kaikkien eläkkeistä ja kymmenien miljardien eurojen veroluontoisista maksuista. Tällainen järjestövalta on parlamentarismin sekä sopimusyhteiskunnan vastakohta. Sopimusyhteiskunnassa järjestöt eivät tee sitovia sopimuksia tahojen kanssa, jotka eivät ole sopimuksessa mukana.

Tahallinen harhaanjohtaminen on työmarkkinajärjestöjen valitsema keino vaikuttaa suomalaiseen yhteiskuntaan. Orwellilaisen uuskielen levittämisen lisäksi erityisesti AY-liike on käyttänyt jäsenhankinnassaan väärää mielikuvaa, että ansiosidonnainen työttömyysturva edellyttäisi ammattiliiton jäsenyyttä. Työmarkkinajärjestöjen vinoutuneesta asemasta sekä vallan väärinkäytöstä ovat vastuussa myös työnantajajärjestöt, jotka hyötyvät nykyisestä korporatismista siinä missä AY-liikekin. Ilman EK:n tukea nykytilanne ei olisi mahdollinen.

]]>
22 http://juhanikhr.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261943-tyomarkkinajarjestot-kayttavat-orwellilaista-kielta#comments Kotimaa Lakko-oikeus Sopimusyhteiskunta Työmarkkinajärjestöt Wed, 03 Oct 2018 05:00:30 +0000 Juhani Kähärä http://juhanikhr.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261943-tyomarkkinajarjestot-kayttavat-orwellilaista-kielta
Järjestölliset toimet ja ripaus maalaisromantiikkaa http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261107-jarjestolliset-toimet-ja-ripaus-maalaisromantiikkaa <p>AY-liike on järjestänyt tämän hallituskauden aikana jo kaksi poliittista mielenilmausta, ja 17.09. alkaa kolmas sellainen kun Teollisuusliiton, ammattiliitto PROn ja AKT:n ylityökielto astuu voimaan. Kun työtaistelu alkaa ylityökiellolla, tarkoittaa se myös sitä, että toimet kovenevat asteittain kunnes haluttuun lopputulokseen päästään. Hallituksella oli viimeinen mahdollisuus kunnialliseen perääntymiseen kehysriihessä, mutta siihen se ei tarttunut. Kun näin järeät toimet alkavat näin laajalla rintamalla, ei kunniallinen perääntyminen ole enää mahdollista. Norsun mennessä posliinikauppaan, on jälkikin sen näköistä. Norsu tässä tarinassa vain on Sipilän hallitus, ja posliinikaupan rooli jää työmarkkinoille. Teollisuusliiton pääluottamusmiehenä ja valtuuston jäsenenä on tullut seurattua asioiden kehityskulkua tiiviisti ja nyt on sopiva hetki kertoa miten tähän tilanteeseen on tultu.</p><p><strong>KiKy</strong></p><p>Kuuluisan KiKy-sopimuksen yhteydessä me työntekijät hyväksyimme tuleville vuosille mm. nollapalkankorotukset, työn kokonaisverotuksen nousemisen eläkemaksujen kautta, 24 tuntia lisää työaikaa ja lomarahaleikkaukset. Hyväksyimme ne siksi, koska näimme sopimiskulttuurin säilyttämisen arvokkaana. Hyvinvointivaltion rakentanut kolmikantainen sopimiskulttuuri kun uhattiin Kokoomuksen, Keskustan ja Perussuomalaisten toimesta taannuttaa kansainvälisten lakien minimitasolle. Saimme lupauksen että näin ei tehdä, ja että lisää työelämän pelisääntöjen heikennyksiä ei tule. Tämä osoittautui valheeksi ja kaiken kukkuraksi EK irtisanoi keskusjärjestösopimukset, josta kärsivät pienet ammattiliitot. Palkansaajien käteen jäi keskiansioiden lasku tehtyä tuntia kohden.</p><p>KiKyn jälkeistä aikaa leimasi teennäinen työelämän lakien kolmikantainen valmistelukulttuuri. Työntekijäjärjestöt otettiin kyllä mukaan keskusteluihin, kun aiheena oli mm. työttömiä koskeva aktiivimalli, tai ansiosidonnaisen leikkaaminen. Jostain syystä kävi kuitenkin aina niin, että työntekijäjärjestöjen perusteltujakaan kantoja ei otettu millään tavalla huomioon.</p><p><strong>Populismin pusukoppi</strong></p><p>Koko Sipilän hallituskautta on leimannut etujärjestöpolitiikan tekeminen, mutta vasta nyt sen luonne on paljastunut tavalliselle äänestäjällekin kaikessa röyhkeydessään. Resepti on joka kerta samanlainen: Ensin säädetään työnantajajärjestöjä ja pääomapiirejä suosivia lakeja poliittisen prosessin kautta. Kun demarit vastustavat niitä, alkaa syyttely, että demarit ja AY-liike ovat samaa pataa ja joutaisivat pussauskoppiin. Samalla kuitenkin hallituksen kikyministerien kädet liikkuvat hellän määrätietoisesti työnantajajärjestöjen liiveissä toisessa pusukopissa. Jos tästä kopista keskusta ja kokoomus eivät tule ajoissa ulos, on seurauksena pian maalaisromanttiset haulikkohäät.</p><p>Sille, miksi demarien ja työntekijärjestöjen politiikka on politiikkaa, mutta oikeistohallituksen, pääomapiirien ja työnantajajärjestöjen politiikka ei ole politiikkaa, en ole löytänyt vielä vastausta. Mutta ehkä sillä on jotain tekemistä vaalirahoittamisen ja sumuverhottamisen kanssa.</p><p>Epäselvää on myös se, miksi Suomen ulkopuolisesta maailmantalouden kohentumisesta johtuva Suomen vientiteollisuuden menestyminen on istuvan hallituksen ansiota, mutta Suomen ulkopuolelta tuleva maahanmuuttokriisi ei sitä ole? Ehkä sillä on jotain tekemistä ihonvärittämisen ja populistuttamisen kanssa.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun oikeistolaisen maailman luominen törmää realismiin, mutta vaalirahoittajat vaativat pysymään vallankahvassa kiinni, ei ole muuta vaihtoehtoa kasvojen pelastamiselle kuin sormien osoittelu. Jos hallituksesta tai oppositiosta ei löydy syypäätä, alkaa median syyttely siitä, että ne kirjoittavat vain hallituksen epäonnistuneista SOTE-hömpötyksistä, ja vastaavasti työntekijäjärjestöjen syyttely onnettomasta työmarkkinapolitiikasta. &rdquo;Ken on maassa kaunehin&rdquo; - peilin edessä on pelottavaa olla kun se särkyy. Käy kuten sadussa - paljastuu itsekkyys ja rahan palvonta, heikomman asemassa olevien kustannuksella.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Kirjoitus oli kolumni demokraatissa:</p><p><a href="https://demokraatti.fi/jarjestolliset-toimet-ja-ripaus-maalaisromantiikkaa" title="https://demokraatti.fi/jarjestolliset-toimet-ja-ripaus-maalaisromantiikkaa">https://demokraatti.fi/jarjestolliset-toimet-ja-ripaus-maalaisromantiikkaa</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> AY-liike on järjestänyt tämän hallituskauden aikana jo kaksi poliittista mielenilmausta, ja 17.09. alkaa kolmas sellainen kun Teollisuusliiton, ammattiliitto PROn ja AKT:n ylityökielto astuu voimaan. Kun työtaistelu alkaa ylityökiellolla, tarkoittaa se myös sitä, että toimet kovenevat asteittain kunnes haluttuun lopputulokseen päästään. Hallituksella oli viimeinen mahdollisuus kunnialliseen perääntymiseen kehysriihessä, mutta siihen se ei tarttunut. Kun näin järeät toimet alkavat näin laajalla rintamalla, ei kunniallinen perääntyminen ole enää mahdollista. Norsun mennessä posliinikauppaan, on jälkikin sen näköistä. Norsu tässä tarinassa vain on Sipilän hallitus, ja posliinikaupan rooli jää työmarkkinoille. Teollisuusliiton pääluottamusmiehenä ja valtuuston jäsenenä on tullut seurattua asioiden kehityskulkua tiiviisti ja nyt on sopiva hetki kertoa miten tähän tilanteeseen on tultu.

KiKy

Kuuluisan KiKy-sopimuksen yhteydessä me työntekijät hyväksyimme tuleville vuosille mm. nollapalkankorotukset, työn kokonaisverotuksen nousemisen eläkemaksujen kautta, 24 tuntia lisää työaikaa ja lomarahaleikkaukset. Hyväksyimme ne siksi, koska näimme sopimiskulttuurin säilyttämisen arvokkaana. Hyvinvointivaltion rakentanut kolmikantainen sopimiskulttuuri kun uhattiin Kokoomuksen, Keskustan ja Perussuomalaisten toimesta taannuttaa kansainvälisten lakien minimitasolle. Saimme lupauksen että näin ei tehdä, ja että lisää työelämän pelisääntöjen heikennyksiä ei tule. Tämä osoittautui valheeksi ja kaiken kukkuraksi EK irtisanoi keskusjärjestösopimukset, josta kärsivät pienet ammattiliitot. Palkansaajien käteen jäi keskiansioiden lasku tehtyä tuntia kohden.

KiKyn jälkeistä aikaa leimasi teennäinen työelämän lakien kolmikantainen valmistelukulttuuri. Työntekijäjärjestöt otettiin kyllä mukaan keskusteluihin, kun aiheena oli mm. työttömiä koskeva aktiivimalli, tai ansiosidonnaisen leikkaaminen. Jostain syystä kävi kuitenkin aina niin, että työntekijäjärjestöjen perusteltujakaan kantoja ei otettu millään tavalla huomioon.

Populismin pusukoppi

Koko Sipilän hallituskautta on leimannut etujärjestöpolitiikan tekeminen, mutta vasta nyt sen luonne on paljastunut tavalliselle äänestäjällekin kaikessa röyhkeydessään. Resepti on joka kerta samanlainen: Ensin säädetään työnantajajärjestöjä ja pääomapiirejä suosivia lakeja poliittisen prosessin kautta. Kun demarit vastustavat niitä, alkaa syyttely, että demarit ja AY-liike ovat samaa pataa ja joutaisivat pussauskoppiin. Samalla kuitenkin hallituksen kikyministerien kädet liikkuvat hellän määrätietoisesti työnantajajärjestöjen liiveissä toisessa pusukopissa. Jos tästä kopista keskusta ja kokoomus eivät tule ajoissa ulos, on seurauksena pian maalaisromanttiset haulikkohäät.

Sille, miksi demarien ja työntekijärjestöjen politiikka on politiikkaa, mutta oikeistohallituksen, pääomapiirien ja työnantajajärjestöjen politiikka ei ole politiikkaa, en ole löytänyt vielä vastausta. Mutta ehkä sillä on jotain tekemistä vaalirahoittamisen ja sumuverhottamisen kanssa.

Epäselvää on myös se, miksi Suomen ulkopuolisesta maailmantalouden kohentumisesta johtuva Suomen vientiteollisuuden menestyminen on istuvan hallituksen ansiota, mutta Suomen ulkopuolelta tuleva maahanmuuttokriisi ei sitä ole? Ehkä sillä on jotain tekemistä ihonvärittämisen ja populistuttamisen kanssa.

 

Kun oikeistolaisen maailman luominen törmää realismiin, mutta vaalirahoittajat vaativat pysymään vallankahvassa kiinni, ei ole muuta vaihtoehtoa kasvojen pelastamiselle kuin sormien osoittelu. Jos hallituksesta tai oppositiosta ei löydy syypäätä, alkaa median syyttely siitä, että ne kirjoittavat vain hallituksen epäonnistuneista SOTE-hömpötyksistä, ja vastaavasti työntekijäjärjestöjen syyttely onnettomasta työmarkkinapolitiikasta. ”Ken on maassa kaunehin” - peilin edessä on pelottavaa olla kun se särkyy. Käy kuten sadussa - paljastuu itsekkyys ja rahan palvonta, heikomman asemassa olevien kustannuksella.

 

 

 

Kirjoitus oli kolumni demokraatissa:

https://demokraatti.fi/jarjestolliset-toimet-ja-ripaus-maalaisromantiikkaa

 

]]>
0 http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261107-jarjestolliset-toimet-ja-ripaus-maalaisromantiikkaa#comments Politiikka Populismi Työmarkkinajärjestöt Työtaistelu Ylityökielto Mon, 17 Sep 2018 12:00:00 +0000 Petri Partanen http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261107-jarjestolliset-toimet-ja-ripaus-maalaisromantiikkaa
Yleishyödyllisyyden hinnaksi asetettava avoimuus http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256423-yleishyodyllisyyden-hinnaksi-asetettava-avoimuus <p>Ay-liikkeen omistusten ja Nuorisosäätiön pyöriessä otsikoissa olisi hyvä jälleen hakea ratkaisuja tilanteeseen. Mielestäni yleishyödyllisyyden statuksen tuomien etujen hinnaksi tulisi jatkossa asettaa avoimuus. Näiltä toimijoilta kuten työntekijä- ja työnantajajärjestoiltä, MTK:lta ja säätiöiltä tulisi edellyttää julkista kattavaa raportointia liiketoiminnastaan sekä kytköksistään.</p><p>Pörssiyhtiöiden raportointia voitaneen käyttää pohjana ja soveltaa sitä tähän tarkoitukseen. Joitain osia lienee tarpeen jättää pois, jotta raportoinnista ei tule liian raskasta. Toisaalta poliittisten kytkösten yms saamiseksi selville tarvitaan myös tarkennuksia. Kenties on hyvä myös rajata aivan pienimpiä kuten urheiluseuroja yms kevyemmän sääntelyn piiriin.</p><p>Aika ajoin nousee keskustelu pöydälle ja useimmiten kärkeänä on nimenomaan ammattiyhdistykset. Yhtä usein keskustelu kuitenkin hiipuu todennäköisesti siksi, että niin monella on oma lehmä ojassa. Kokoomuksella työnantajajärjestöt - EK:ta ja Suomen Yrittäjiä tämä koskisi yhtä lailla. Keskustaa koskisi MTK, jolla on samat edut sekä merkittävä varallisuus. Vasemmistolla ja SDP:llä on vahva linkki työntekijäjärjestöihin. RKP:lla on taas Suomen suurimpia säätiöitä takanaan.</p><p>Usein liikesalaisuutta käytetään syynä sille, miksei avoimuutta voida vaatia. Mielestäni on kuitenkin kohtuullista edellyttää yleishyödyllisyyden statuksen ylläpitämiseksi riittävää avoimuutta - eduilla olisi hintansa ja haitta ei mielestäni ole kohtuuton.</p><p>Esimerkiksi säätiöiden valvonta on aivan olematonta Suomessa ja kaikki väärinkäytökset Nuorisosäätiöstä lähtien ovat tulleet tutkittavaksi julkisuuden kautta. Patentti- ja Rekisterihallituksessa oli vuonna 2013 kaksi henkilöä valvomassa 2600:n säätiön toimia. Heidän tehtävänään oli ainoastaan tarkastaa, että oikeat dokumentit vuosittain toimitetaan heille. He eivät kerenneet eikä tehtävänä ole ollut edes lukea ja tarkastaa niiden sisältöä.</p><p>Eri toimijoilla tuntuu olevan omat intressissinsä tässä asiassa, mikä selittää haluttomuutta ryhtyä todellisiin toimiin. Mistä löytyy se taho, jolla on riittävästi valtaa ja selkärankaa viedä tätä eteenpäin päätöksentekoon?</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ay-liikkeen omistusten ja Nuorisosäätiön pyöriessä otsikoissa olisi hyvä jälleen hakea ratkaisuja tilanteeseen. Mielestäni yleishyödyllisyyden statuksen tuomien etujen hinnaksi tulisi jatkossa asettaa avoimuus. Näiltä toimijoilta kuten työntekijä- ja työnantajajärjestoiltä, MTK:lta ja säätiöiltä tulisi edellyttää julkista kattavaa raportointia liiketoiminnastaan sekä kytköksistään.

Pörssiyhtiöiden raportointia voitaneen käyttää pohjana ja soveltaa sitä tähän tarkoitukseen. Joitain osia lienee tarpeen jättää pois, jotta raportoinnista ei tule liian raskasta. Toisaalta poliittisten kytkösten yms saamiseksi selville tarvitaan myös tarkennuksia. Kenties on hyvä myös rajata aivan pienimpiä kuten urheiluseuroja yms kevyemmän sääntelyn piiriin.

Aika ajoin nousee keskustelu pöydälle ja useimmiten kärkeänä on nimenomaan ammattiyhdistykset. Yhtä usein keskustelu kuitenkin hiipuu todennäköisesti siksi, että niin monella on oma lehmä ojassa. Kokoomuksella työnantajajärjestöt - EK:ta ja Suomen Yrittäjiä tämä koskisi yhtä lailla. Keskustaa koskisi MTK, jolla on samat edut sekä merkittävä varallisuus. Vasemmistolla ja SDP:llä on vahva linkki työntekijäjärjestöihin. RKP:lla on taas Suomen suurimpia säätiöitä takanaan.

Usein liikesalaisuutta käytetään syynä sille, miksei avoimuutta voida vaatia. Mielestäni on kuitenkin kohtuullista edellyttää yleishyödyllisyyden statuksen ylläpitämiseksi riittävää avoimuutta - eduilla olisi hintansa ja haitta ei mielestäni ole kohtuuton.

Esimerkiksi säätiöiden valvonta on aivan olematonta Suomessa ja kaikki väärinkäytökset Nuorisosäätiöstä lähtien ovat tulleet tutkittavaksi julkisuuden kautta. Patentti- ja Rekisterihallituksessa oli vuonna 2013 kaksi henkilöä valvomassa 2600:n säätiön toimia. Heidän tehtävänään oli ainoastaan tarkastaa, että oikeat dokumentit vuosittain toimitetaan heille. He eivät kerenneet eikä tehtävänä ole ollut edes lukea ja tarkastaa niiden sisältöä.

Eri toimijoilla tuntuu olevan omat intressissinsä tässä asiassa, mikä selittää haluttomuutta ryhtyä todellisiin toimiin. Mistä löytyy se taho, jolla on riittävästi valtaa ja selkärankaa viedä tätä eteenpäin päätöksentekoon?

 

 

]]>
23 http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256423-yleishyodyllisyyden-hinnaksi-asetettava-avoimuus#comments Ay-liikkeet Puoluerahoitus Rakenteellinen korruptio Säätiöt Työmarkkinajärjestöt Wed, 06 Jun 2018 10:05:56 +0000 Niko Kaistakorpi http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256423-yleishyodyllisyyden-hinnaksi-asetettava-avoimuus
Tää on niin tätä http://jarilindstrom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254692-taa-on-niin-tata <p>&rdquo;Politiikka on rikki&rdquo;, &rdquo;Päätökset tehdään pienessä piirissä&rdquo;&hellip;Tutun kuuloista.</p><p>Ajattelin, että avaan hieman ja niin suoraan kuin nyt kehtaan, sitä millaista päätöksentekoprosessi oikein on. Jotta asia aukeaisi ja se jättäisi mahdollisimman vähän tilaa tulkinnoille(joita ilman muuta tulee) käytän esimerkkiä elävästä elämästä.</p><p>&nbsp;</p><p>Kutsutaan tätä&nbsp;esimerkkiä&nbsp;vaikka nimellä: &rdquo;case paikallinen sopiminen&rdquo;. Wau, miten nokkelaa!</p><p>Hallitusohjelmassa lukee:&nbsp;<em>&rdquo;Paikallista sopimista edistetään ja työllistämisen esteitä puretaan. Hallitus kannustaa työelämän osapuolia luomaan paikallisen sopimisen toimintatapoja työpaikoille ja huolehtii paikallisen sopimisen edellytysten vahvistumisesta lainsäädäntöhankkein.&nbsp;T</em><em>avoitteena on, että yrityksissä kyetään nykyistä laajemmin paikallisesti sopimaan kilpailukyvyn parantamisesta, työllisyyden vahvistamisesta ja työsuhteen ehdoista kuten palkoista,&nbsp;työ-ajoista, työsuhteen purkamisen edellytyksistä, työaikapankin käytöstä, sairauspoissaolojen vähentämisestä sekä työhyvinvointiin vaikuttavista kysymyksistä. Hallitus käynnistää tarvittavat työaikalainsäädännön ja muun työlainsäädännön uudistukset, jotka tukevat paikallisen sopimisen edistämistä, mahdollistavat työnantajille yhdenvertaisen aseman poikkeamistilanteissa sekä vahvistavat henkilöstön asemaa yritysten päätöksenteossa. Hallitus asettaa selvitysmiehen, joka laatii ehdotuksen paikallisen sopimisen kehittämisestä 15.10.2015 mennessä.</em><em>&rdquo;</em></p><p>&nbsp;</p><p>Selvitysmies Harri Hietala antoi oman&nbsp;<a href="http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75060/TEMrap_62_2015_web_15102015indd.pdf?sequence=1&amp;isAllowed=y">selvityksensä</a>&nbsp;15.10 2015.&nbsp;Keskeisin sisältö ja esitys oli mennä joko vapaaehtoisuuden, siis&nbsp;TES:ien&nbsp;kautta tai sitten&nbsp;lakiteitse, pakottamalla. Olennaista oli myös kirjaus osapuolten saattamisesta yhdenvertaiseen asemaan. Ei siis enempää eikä vähempää. Tämä kirjaus ja sen tulkinta osoittautui myöhemmin merkittäväksi.&nbsp;Yhdessä päädyttiin siihen, että katsotaan liittokierros ja odotetaan sitä, kuinka paljon paikallisen sopimisen mahdollisuudet paranevat teksteissä.&nbsp;</p><p>Seuraavaksi avaan eri toimijoiden näkemyksiä&nbsp;siitä&nbsp;miten ne näkevät paikallisen sopimisen etenemisen ja erityisesti keskityn työmarkkinajärjestöjen ja Suomen Yrittäjien vahvaan näkemyseroon asiassa.&nbsp;</p><p><a href="https://www.sak.fi/tyoelama/sopimukset/kilpailukykysopimus">Kiky-sopimus</a>&nbsp;solmittiin 29.2 2016.&nbsp;Työmarkkinoiden keskusjärjestöt&nbsp;tiedottivat, että&nbsp;<strong>vain&nbsp;</strong>seuraavat paikalliseen sopimiseen liittyvät lainsäädäntömuutokset tehdään:</p><p>•<em>Järjestäytymättömille yrityksille samat oikeudet ja velvollisuudet paikallisten sopimusten osalta kuin järjestäytyneillä eli työnantajaliittoon kuuluvilla yrityksillä.&nbsp;(Suomen Yrittäjien vastustuksen vuoksi tätä lakimuutosta ei viedä eteenpäin)</em></p><p><em>•&nbsp;Myös järjestäytymättömien yritysten tekemiä paikallisia sopimuksia koskevat riidat ratkaistaan työtuomioistuimessa.&nbsp;(Suomen Yrittäjien vastustuksen vuoksi tätä lakimuutosta ei viedä eteenpäin)</em></p><p><em>•Työntekijän työttömyys- ja palkkaturvan taso turvataan niin, että se määräytyy mahdollista selviytymissopimusta edeltävän palkan mukaan.</em></p><p><em>•Laajennetaan&nbsp;yt-lain soveltamisalaa koskemaan myös sivuliikkeitä.</em></p><p>Kilpailukykysopimuksen mukaisesti hallitus valitsi siis pääasialliseksi etenemistavaksi paikallisen sopimisen osalta Hietalan selvityksen TES vaihtoehdon. <strong>Voidaan jälkikäteen toki kritisoida oliko tämä järkevä päätös vai ei, mutta selvää on että sellainen päätös tuolloin tehtiin.</strong></p><p><a href="https://www.yrittajat.fi/suomen-yrittajat/yrittajien-edunvalvonta/suomen-yrittajien-kannanotot/muut-kannanotot-0">Suomen Yrittäjien</a>&nbsp;tulkinta oli seuraavanlainen:</p><p><em>Suomen Yrittäjät ja Perheyritysten liitto vastustavat tätä tulkintaa, sillä se rajoittaa työntekijöiden ja yrittäjien yhdistymisvapautta ja tuhoaa tärkeän tavoitteen työpaikkasopimisen lisäämisestä ja sitä kautta työllisyyden parantamisesta.</em></p><p><em>Työmarkkinajärjestöjen tulkinnan mukaan paikallinen sopimus syntyisi työnantajan ja ammattiliiton kesken, ei työpaikan osapuolten välille.&nbsp;</em></p><p><em>Jos työmarkkinajärjestöjen tulkinta hyväksytään, työntekijöistä osan olisi siis pakko kuulua työntekijäliittoon, jos työntekijät ja työnantaja haluaisivat käyttää hyväkseen mahdollisuutta sopia työehtosopimuksesta poiketen. Myös työnantajan olisi järjestäydyttävä tai sovittava ammattiliiton kanssa siitä, että sitoutuu noudattamaan luottamusmiesjärjestelmää. Ilman järjestäytymistä työpaikan osapuolet menettäisivät nykyisetkin kapeat oikeudet sopia työpaikalla esimerkiksi säännöllisestä työajasta työaikalain mukaan.</em></p><p>&nbsp;</p><p>Eteenpäin ei&nbsp;siis&nbsp;päästy Suomen Yrittäjien haluamalla tavalla. Jos hallitus olisi kuitenkin edennyt tuohon suuntaan, mitä olisi tapahtunut? Työmarkkinaosapuolet olisivat tulkinneet sen&nbsp;kiky-sopimuksen rikkomiseksi ja&hellip;ennen kehysriihtä SAK totesi näin: <em>&rdquo;&nbsp;Hallitus ei voi laajentaa paikallista sopimista&nbsp;<strong>ohi&nbsp;</strong>työehtosopimusten ilman, että sillä olisi&nbsp;<strong>vakavia&nbsp;</strong>seurauksia työmarkkinarauhalle&rdquo;.</em></p><p>Samansisältöistä viestiä tuli myös STTK:lta ja Akavalta.&nbsp;</p><p>Tästä tullaan lopulta politiikkaan ja päätöksen tekemisen prosessiin. Valta varsin monissa asioissa on annettu eduskunnalle. Se&nbsp;päättää&nbsp;sillä mandaatilla joka sille on vaaleissa annettu. Miksei hallitus ja sen myötä eduskunnan enemmistö sitten halua tai uskalla viedä asioita eteenpäin? Onhan se tehnyt sitä rohkeasti tämän hallituksen toimesta aiemminkin.&nbsp;</p><p>1.&nbsp;kolmikantaisesti valmistellut asiat ovat toisinaan erimielisiä. Silti tämä hallitus on erimielisiäkin asioita vienyt eteenpäin eli ottanut&nbsp;ns.kuskin&nbsp;paikan. Siitä ei ole pidetty joissain piireissä.</p><p>2.&nbsp;ihmiset ovat vastustaneet monia hallituksen esityksiä ja osoittaneet mieltään hallitusta ja sen politiikkaa vastaan. Se kuuluu demokratiaan ja on aivan ok.</p><p>3.&nbsp;hallitus on tiennyt jo etukäteen, että ay-liike vastustaa joitain esityksiä, mutta ei niistä ole kuitenkaan lähdetty mihinkään jättimäisiin mielenilmauksiin saatikka työtaistelutoimiin. Toki &quot;torilla on tavattu&quot;.</p><p>Tässä case paikallinen sopiminen- tapauksessa kyse oli ja on kuitenkin isommasta asiasta, periaatteesta. Tämä on ollut minun käsitykseni alusta asti. Silloin kun&nbsp;puhutaan&nbsp;<strong>työehtosopimusten ohittamisesta</strong>&nbsp;mennään&nbsp;aivan fundamenttiin asiaan. Ay-liikkeelle pyhään voisin jopa sanoa. Ja siksi, tämä asia oli luonteeltaan erilainen kuin vaikkapa sinänsä iso asia- kilpailukykysopimus.&nbsp;</p><p>Ja kyse ei ole siitä, miten vaikkapa Kokoomus&nbsp;tai &nbsp;yksittäiset&nbsp;kansanedustajat tulkitsevat&nbsp;kiky-sopimusta. Se ei ole tässä olennaista. Olennaista on se, miten työmarkkinaosapuolet sen tulkitsevat ja siitä ei jäänyt mitään epäselvää.</p><p><strong>Minä kannatan paikallisen sopimisen edistämistä.</strong> Tehdään se nyt aivan selväksi.</p><p>Mutta&nbsp;yhtälailla&nbsp;haluan tehdä selväksi sen, että Suomella ei ole varaa massiivisiin&nbsp;työmarkkinarauhaongelmiin.&nbsp;Enkä muutenkaan usko, että paikallisen sopimisen edistäminen tapahtuu pitkällä tähtäimellä parhaiten konfliktissa ay-liikkeen kanssa vaan yhteistyössä. Kyse on kuitenkin sopimisesta ja siihen ei voi eduskunnasta käsinkään voi työntekijöitä ja työnantajia pakottaa, vaikka osalla kansanedustajia näyttää sellaisia kuvitelmia olevan.</p><p>Kysymys siis kuului:&nbsp;<strong>Haluammeko edistää paikallista sopimista kuten SY esitti ja jota hallituskumppani Kokoomus halusi vai mennä Sinisten ajamalla tavalla ja kunnioittaa&nbsp;sitä mitä KiKyssä sovittiin?</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Sinisten ajama kanta voitti. Mutta eihän tämä tapahtunut suinkaan &rdquo;ilmaiseksi&rdquo;. Sille oli hintalappu kuten niin usein on. Kehysriihessä päätettiin siksi, että: <em>hallitus helpottaa nuorten työttömien työllistämistä valmistelemalla työsopimuslain muutoksen. Sen myötä työnantaja saisi tehdä vähintään 3 kuukautta yhtäjaksoisesti työttömänä työnhakijana olleen, alle 30-vuotiaan nuoren kanssa määräaikaisen työsopimuksen ilman laissa muutoin säädettyä perusteltua syytä.</em></p><p><em>Hallitus valmistelee&nbsp;myös&nbsp;työsopimuslain muutoksen, jonka tarkoituksena on keventää yksilöllisen irtisanomisen kriteereitä 20 henkeä tai sen alle työllistävissä yrityksissä. Muutoksen tavoitteena on alentaa työllistämisen kynnystä.&nbsp;</em></p><p>Näin muuten Kokoomuksen ked.Juhana Vartiainen tänään 1.5 klo 11.29 Twitterissä: (&rdquo; Ajatelkaa tätä. Näillä pienillä työpaikoilla saa tällä hetkellä sopia itse kaikkein vähiten. Ja tämän tilanteen muuttamista edes pieneltä osin @AkavaRy @STTKMikonkatu ja @duunarit + @lindstrom_jari vastustivat niin raivokkaasti, että irtisanomissuojan heikentäminenkin nieltiin&rdquo;.).</p><p>Joten tämä kirjoitus on myös vastaukseni niihin lukuisiin ulostuloihin, joita hallituskauden aikana on tullut liittyen paikallisen sopimisen kysymyksiin. Myönnän, minäkin provosoidun kun tarpeeksi provosoidaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Yhdessä päätetään ja yhdessä kannetaan vastuu. Vaikkei esityksistä ollakaan aina suloisesti samaa mieltä.</p><p>Kyllä, minä ja Siniset vastustimme, &nbsp;kuten Juhana Vartiainen tuossa Twiitissään väkevästi todistaa. Ja mitä sillä vastustamisella saatiin lopulta aikaiseksi?&nbsp; Kiukku ja välikysymys.</p><p>Kannattaisiko pohtia edes hetken sitä, mitä vastustamisella estettiin? Iso riita. Vai eikö sillä olisi ollutkaan mitään väliä? Mielestäni todellakin oli! Jos siis estämme potentiaalisesti suuren työmarkkinariidan ja&nbsp; siitä ei puhuta halaistua sanaakaan, mutta sen sijaan siitä muusta kyllä. Jep. Tää on niin tätä.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun päätöksiä tehdään, lopputulokseen vaikuttaa&nbsp;moni asia. Jopa sellaisetkin&nbsp;joilla ei pitäisi olla mitään tekemistä itse&nbsp;pääasian kanssa. Päätöksenteko kun on joskus kaupankäyntiä, kompromissien tekoa ja jopa uhkailua siitä, että jos te teette noin, me teemme näin. Tästä kaikesta syntyy&nbsp;aika ajoin ikävä&nbsp;kuva siitä mitä politiikka&nbsp;pahimmillaan&nbsp;on.</p><p>En pidä siitä, että ns.ulkoparlamentaariset voimat voivat vaikuttaa&nbsp;näin vahvasti&nbsp;päätöksiin. Enkä pidä siitä, että näistä asioista ei voisi muka puhua ja avata sitä, kuinka päättäjät ovat usein todella puun ja kuoren välissä. Mutta hei, sen kanssa mennään tai sitten politiikkaa ja sen tekemisen tapaa pitää muuttaa. Ja sepä ei olekaan helppoa kun aina joku suuttuu. Aina. Tästäkin kirjoituksesta.</p><p>Yritystuista &nbsp;tässä &nbsp;yhteydessä mainitsen vain sen, että seison sen takana mitä olen siitä aiemmin kirjoittanut. Eikä sekään prosessi&nbsp;ole ollut kaunis. &rdquo;Jos te teette noin, me teemme näin&rdquo;. &hellip;</p><p>Lopuksi. Kun kaikki puolueet ilmoittavat, että Suomella pitää olla kunnianhimoinen työllisyystavoite eli +75%, niin minä olen kysynyt että jos näin on, kertokaa miten se onnistuu? Riittää kun minä mainitsen sanan yleissitovuus, niin jo kimpussani ovat sellaisetkin tahot jotka eivät itsekään tunnu tietävän kannattavatko sitä vai ei?</p><p>Jos keskustelukin kielletään tai vedetään herne sieraimeen, niin kuinkahan vaikeaa mahtaa olla uudistaa Suomea sitten kun talous ryhtyy sakkaamaan? Kaikesta pitää voida ja uskaltaa puhua ilman että laitetaan sanoja toisten suuhun ja ymmärretään jopa tahallaan väärin.&nbsp; Ja hei! Minä puolustan yleissitovuutta koska hyvää vaihtoehtoa sille en ole kuullut. Keskustelua siitäkään ja sen&nbsp; sisällöstä ei pidä kuitenkaan ohittaa. Mikä olisi vaihtoehto? Minimipalkkalakiko?</p><p>PS. Tämänkään kirjoituksen aikana en syyllistänyt yhtäkään työtöntä työttömyydestä.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p> ”Politiikka on rikki”, ”Päätökset tehdään pienessä piirissä”…Tutun kuuloista.

Ajattelin, että avaan hieman ja niin suoraan kuin nyt kehtaan, sitä millaista päätöksentekoprosessi oikein on. Jotta asia aukeaisi ja se jättäisi mahdollisimman vähän tilaa tulkinnoille(joita ilman muuta tulee) käytän esimerkkiä elävästä elämästä.

 

Kutsutaan tätä esimerkkiä vaikka nimellä: ”case paikallinen sopiminen”. Wau, miten nokkelaa!

Hallitusohjelmassa lukee: ”Paikallista sopimista edistetään ja työllistämisen esteitä puretaan. Hallitus kannustaa työelämän osapuolia luomaan paikallisen sopimisen toimintatapoja työpaikoille ja huolehtii paikallisen sopimisen edellytysten vahvistumisesta lainsäädäntöhankkein. Tavoitteena on, että yrityksissä kyetään nykyistä laajemmin paikallisesti sopimaan kilpailukyvyn parantamisesta, työllisyyden vahvistamisesta ja työsuhteen ehdoista kuten palkoista, työ-ajoista, työsuhteen purkamisen edellytyksistä, työaikapankin käytöstä, sairauspoissaolojen vähentämisestä sekä työhyvinvointiin vaikuttavista kysymyksistä. Hallitus käynnistää tarvittavat työaikalainsäädännön ja muun työlainsäädännön uudistukset, jotka tukevat paikallisen sopimisen edistämistä, mahdollistavat työnantajille yhdenvertaisen aseman poikkeamistilanteissa sekä vahvistavat henkilöstön asemaa yritysten päätöksenteossa. Hallitus asettaa selvitysmiehen, joka laatii ehdotuksen paikallisen sopimisen kehittämisestä 15.10.2015 mennessä.

 

Selvitysmies Harri Hietala antoi oman selvityksensä 15.10 2015. Keskeisin sisältö ja esitys oli mennä joko vapaaehtoisuuden, siis TES:ien kautta tai sitten lakiteitse, pakottamalla. Olennaista oli myös kirjaus osapuolten saattamisesta yhdenvertaiseen asemaan. Ei siis enempää eikä vähempää. Tämä kirjaus ja sen tulkinta osoittautui myöhemmin merkittäväksi. Yhdessä päädyttiin siihen, että katsotaan liittokierros ja odotetaan sitä, kuinka paljon paikallisen sopimisen mahdollisuudet paranevat teksteissä. 

Seuraavaksi avaan eri toimijoiden näkemyksiä siitä miten ne näkevät paikallisen sopimisen etenemisen ja erityisesti keskityn työmarkkinajärjestöjen ja Suomen Yrittäjien vahvaan näkemyseroon asiassa. 

Kiky-sopimus solmittiin 29.2 2016. Työmarkkinoiden keskusjärjestöt tiedottivat, että vain seuraavat paikalliseen sopimiseen liittyvät lainsäädäntömuutokset tehdään:

•Järjestäytymättömille yrityksille samat oikeudet ja velvollisuudet paikallisten sopimusten osalta kuin järjestäytyneillä eli työnantajaliittoon kuuluvilla yrityksillä. (Suomen Yrittäjien vastustuksen vuoksi tätä lakimuutosta ei viedä eteenpäin)

• Myös järjestäytymättömien yritysten tekemiä paikallisia sopimuksia koskevat riidat ratkaistaan työtuomioistuimessa. (Suomen Yrittäjien vastustuksen vuoksi tätä lakimuutosta ei viedä eteenpäin)

•Työntekijän työttömyys- ja palkkaturvan taso turvataan niin, että se määräytyy mahdollista selviytymissopimusta edeltävän palkan mukaan.

•Laajennetaan yt-lain soveltamisalaa koskemaan myös sivuliikkeitä.

Kilpailukykysopimuksen mukaisesti hallitus valitsi siis pääasialliseksi etenemistavaksi paikallisen sopimisen osalta Hietalan selvityksen TES vaihtoehdon. Voidaan jälkikäteen toki kritisoida oliko tämä järkevä päätös vai ei, mutta selvää on että sellainen päätös tuolloin tehtiin.

Suomen Yrittäjien tulkinta oli seuraavanlainen:

Suomen Yrittäjät ja Perheyritysten liitto vastustavat tätä tulkintaa, sillä se rajoittaa työntekijöiden ja yrittäjien yhdistymisvapautta ja tuhoaa tärkeän tavoitteen työpaikkasopimisen lisäämisestä ja sitä kautta työllisyyden parantamisesta.

Työmarkkinajärjestöjen tulkinnan mukaan paikallinen sopimus syntyisi työnantajan ja ammattiliiton kesken, ei työpaikan osapuolten välille. 

Jos työmarkkinajärjestöjen tulkinta hyväksytään, työntekijöistä osan olisi siis pakko kuulua työntekijäliittoon, jos työntekijät ja työnantaja haluaisivat käyttää hyväkseen mahdollisuutta sopia työehtosopimuksesta poiketen. Myös työnantajan olisi järjestäydyttävä tai sovittava ammattiliiton kanssa siitä, että sitoutuu noudattamaan luottamusmiesjärjestelmää. Ilman järjestäytymistä työpaikan osapuolet menettäisivät nykyisetkin kapeat oikeudet sopia työpaikalla esimerkiksi säännöllisestä työajasta työaikalain mukaan.

 

Eteenpäin ei siis päästy Suomen Yrittäjien haluamalla tavalla. Jos hallitus olisi kuitenkin edennyt tuohon suuntaan, mitä olisi tapahtunut? Työmarkkinaosapuolet olisivat tulkinneet sen kiky-sopimuksen rikkomiseksi ja…ennen kehysriihtä SAK totesi näin: ” Hallitus ei voi laajentaa paikallista sopimista ohi työehtosopimusten ilman, että sillä olisi vakavia seurauksia työmarkkinarauhalle”.

Samansisältöistä viestiä tuli myös STTK:lta ja Akavalta. 

Tästä tullaan lopulta politiikkaan ja päätöksen tekemisen prosessiin. Valta varsin monissa asioissa on annettu eduskunnalle. Se päättää sillä mandaatilla joka sille on vaaleissa annettu. Miksei hallitus ja sen myötä eduskunnan enemmistö sitten halua tai uskalla viedä asioita eteenpäin? Onhan se tehnyt sitä rohkeasti tämän hallituksen toimesta aiemminkin. 

1. kolmikantaisesti valmistellut asiat ovat toisinaan erimielisiä. Silti tämä hallitus on erimielisiäkin asioita vienyt eteenpäin eli ottanut ns.kuskin paikan. Siitä ei ole pidetty joissain piireissä.

2. ihmiset ovat vastustaneet monia hallituksen esityksiä ja osoittaneet mieltään hallitusta ja sen politiikkaa vastaan. Se kuuluu demokratiaan ja on aivan ok.

3. hallitus on tiennyt jo etukäteen, että ay-liike vastustaa joitain esityksiä, mutta ei niistä ole kuitenkaan lähdetty mihinkään jättimäisiin mielenilmauksiin saatikka työtaistelutoimiin. Toki "torilla on tavattu".

Tässä case paikallinen sopiminen- tapauksessa kyse oli ja on kuitenkin isommasta asiasta, periaatteesta. Tämä on ollut minun käsitykseni alusta asti. Silloin kun puhutaan työehtosopimusten ohittamisesta mennään aivan fundamenttiin asiaan. Ay-liikkeelle pyhään voisin jopa sanoa. Ja siksi, tämä asia oli luonteeltaan erilainen kuin vaikkapa sinänsä iso asia- kilpailukykysopimus. 

Ja kyse ei ole siitä, miten vaikkapa Kokoomus tai  yksittäiset kansanedustajat tulkitsevat kiky-sopimusta. Se ei ole tässä olennaista. Olennaista on se, miten työmarkkinaosapuolet sen tulkitsevat ja siitä ei jäänyt mitään epäselvää.

Minä kannatan paikallisen sopimisen edistämistä. Tehdään se nyt aivan selväksi.

Mutta yhtälailla haluan tehdä selväksi sen, että Suomella ei ole varaa massiivisiin työmarkkinarauhaongelmiin. Enkä muutenkaan usko, että paikallisen sopimisen edistäminen tapahtuu pitkällä tähtäimellä parhaiten konfliktissa ay-liikkeen kanssa vaan yhteistyössä. Kyse on kuitenkin sopimisesta ja siihen ei voi eduskunnasta käsinkään voi työntekijöitä ja työnantajia pakottaa, vaikka osalla kansanedustajia näyttää sellaisia kuvitelmia olevan.

Kysymys siis kuului: Haluammeko edistää paikallista sopimista kuten SY esitti ja jota hallituskumppani Kokoomus halusi vai mennä Sinisten ajamalla tavalla ja kunnioittaa sitä mitä KiKyssä sovittiin?

 

Sinisten ajama kanta voitti. Mutta eihän tämä tapahtunut suinkaan ”ilmaiseksi”. Sille oli hintalappu kuten niin usein on. Kehysriihessä päätettiin siksi, että: hallitus helpottaa nuorten työttömien työllistämistä valmistelemalla työsopimuslain muutoksen. Sen myötä työnantaja saisi tehdä vähintään 3 kuukautta yhtäjaksoisesti työttömänä työnhakijana olleen, alle 30-vuotiaan nuoren kanssa määräaikaisen työsopimuksen ilman laissa muutoin säädettyä perusteltua syytä.

Hallitus valmistelee myös työsopimuslain muutoksen, jonka tarkoituksena on keventää yksilöllisen irtisanomisen kriteereitä 20 henkeä tai sen alle työllistävissä yrityksissä. Muutoksen tavoitteena on alentaa työllistämisen kynnystä. 

Näin muuten Kokoomuksen ked.Juhana Vartiainen tänään 1.5 klo 11.29 Twitterissä: (” Ajatelkaa tätä. Näillä pienillä työpaikoilla saa tällä hetkellä sopia itse kaikkein vähiten. Ja tämän tilanteen muuttamista edes pieneltä osin @AkavaRy @STTKMikonkatu ja @duunarit + @lindstrom_jari vastustivat niin raivokkaasti, että irtisanomissuojan heikentäminenkin nieltiin”.).

Joten tämä kirjoitus on myös vastaukseni niihin lukuisiin ulostuloihin, joita hallituskauden aikana on tullut liittyen paikallisen sopimisen kysymyksiin. Myönnän, minäkin provosoidun kun tarpeeksi provosoidaan.

 

Yhdessä päätetään ja yhdessä kannetaan vastuu. Vaikkei esityksistä ollakaan aina suloisesti samaa mieltä.

Kyllä, minä ja Siniset vastustimme,  kuten Juhana Vartiainen tuossa Twiitissään väkevästi todistaa. Ja mitä sillä vastustamisella saatiin lopulta aikaiseksi?  Kiukku ja välikysymys.

Kannattaisiko pohtia edes hetken sitä, mitä vastustamisella estettiin? Iso riita. Vai eikö sillä olisi ollutkaan mitään väliä? Mielestäni todellakin oli! Jos siis estämme potentiaalisesti suuren työmarkkinariidan ja  siitä ei puhuta halaistua sanaakaan, mutta sen sijaan siitä muusta kyllä. Jep. Tää on niin tätä.

 

Kun päätöksiä tehdään, lopputulokseen vaikuttaa moni asia. Jopa sellaisetkin joilla ei pitäisi olla mitään tekemistä itse pääasian kanssa. Päätöksenteko kun on joskus kaupankäyntiä, kompromissien tekoa ja jopa uhkailua siitä, että jos te teette noin, me teemme näin. Tästä kaikesta syntyy aika ajoin ikävä kuva siitä mitä politiikka pahimmillaan on.

En pidä siitä, että ns.ulkoparlamentaariset voimat voivat vaikuttaa näin vahvasti päätöksiin. Enkä pidä siitä, että näistä asioista ei voisi muka puhua ja avata sitä, kuinka päättäjät ovat usein todella puun ja kuoren välissä. Mutta hei, sen kanssa mennään tai sitten politiikkaa ja sen tekemisen tapaa pitää muuttaa. Ja sepä ei olekaan helppoa kun aina joku suuttuu. Aina. Tästäkin kirjoituksesta.

Yritystuista  tässä  yhteydessä mainitsen vain sen, että seison sen takana mitä olen siitä aiemmin kirjoittanut. Eikä sekään prosessi ole ollut kaunis. ”Jos te teette noin, me teemme näin”. …

Lopuksi. Kun kaikki puolueet ilmoittavat, että Suomella pitää olla kunnianhimoinen työllisyystavoite eli +75%, niin minä olen kysynyt että jos näin on, kertokaa miten se onnistuu? Riittää kun minä mainitsen sanan yleissitovuus, niin jo kimpussani ovat sellaisetkin tahot jotka eivät itsekään tunnu tietävän kannattavatko sitä vai ei?

Jos keskustelukin kielletään tai vedetään herne sieraimeen, niin kuinkahan vaikeaa mahtaa olla uudistaa Suomea sitten kun talous ryhtyy sakkaamaan? Kaikesta pitää voida ja uskaltaa puhua ilman että laitetaan sanoja toisten suuhun ja ymmärretään jopa tahallaan väärin.  Ja hei! Minä puolustan yleissitovuutta koska hyvää vaihtoehtoa sille en ole kuullut. Keskustelua siitäkään ja sen  sisällöstä ei pidä kuitenkaan ohittaa. Mikä olisi vaihtoehto? Minimipalkkalakiko?

PS. Tämänkään kirjoituksen aikana en syyllistänyt yhtäkään työtöntä työttömyydestä.

 

 

 

 

 

]]>
76 http://jarilindstrom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254692-taa-on-niin-tata#comments Kotimaa hallitus Oppositio Päätöksenteko Työmarkkinajärjestöt Tue, 01 May 2018 10:42:56 +0000 Jari Lindström http://jarilindstrom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254692-taa-on-niin-tata
Työmarkkina-capot on piiskattava demokratialle kuuliaisiksi http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252133-tyomarkkina-capot-on-piiskattava-demokratialle-kuuliaisiksi <p><object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/xOpD2t7CZTY?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/xOpD2t7CZTY?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p>Helsingin Sanomien mielipidepalstalla julkaistiin kirjoitus, jossa työmarkkinajärjestöjen edunvalvojat löytävät niin suloisella tavalla sovun yhdistäen voimansa koko muuta yhteiskuntaa vastaan. Kirjoituksen rivien välistä pystyi näkemään kuinka SAK:n entinen puheenjohtaja ja SDP:n kansanedustaja, Lauri Ihalainen potkii maassa makaavaa suomalaista parlamentarismia munuaisiin samalla, kun EK:n entinen työmarkkinajohtaja Lasse Laatunen repii uhrilta kelloa kädestä ja lompakkoa taskusta.</p><p>Ihalainen ja Laatunen muistuttavat näennäisen sovittelevasti, että tiukalla sääntelyllä, yleissitovuudella, kolmikannalla ja muilla työmarkkinajärjestöjen sanelemissa raameissa tehdyillä päätöksillä hallitus on lunastanut itselleen työrauhan. Suomeksi tulkattuna tämä passiivisaggressiivinen uhkaus tarkoittaa sitä, että muutoksia voidaan tehdä, kunhan ne eivät heikennä työmarkkinajärjestöjen valtaa. Monen korvaan tämä kuulostanee pirujen seinille maalailulta. Mutta katsokaapa mitä tapahtui, kun hallituksessa pohdiskeltiin ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan laajentamista myös ammattiliittojen ja työttömyyskassojen ulkopuolisille jäsenille.&nbsp;</p><p>Näitä asioita ei tietysti ammattiliittojen markkinointimateriaaleista löydy, mutta työntekijän ei esimerkiksi tarvitse kuulua liittoon saadakseen ansiosidonnaista työttömyystukea, pelkän työttömyyskassan jäsenyys riittää. Ammattiliittojen kyljessä toimivat työttömyyskassat maksavat vain 5,5 % ansiosidonnaisen työttömyysturvan kokonaiskuluista. Loput 94,5 % tulee veronmaksajien kukkaroista, eli myös liittoihin ja kassoihin kuulumattomilta. Tätä taustaa vasten olisi oikeudenmukaista ulottaa ansiosidonnainen koskemaan kaikkia suomalaisia. Mutta juhlapuheissa muka työntekijöiden oikeuksia ajaville ammattiliitoille tämä ei tietenkään sovi, koska se veisi niiltä yhden suurimmista propaganda-aseistaan ja murentaisi niiden valtaa merkittävällä tavalla.</p><p>Ammattiliittojen likaisten temppujen osasto tulkitsikin tällaisen, veroja maksavan työntekijän aseman parantamisen, ja minä siteeraan SAK:n varapuheenjohtaja Matti Huutolaa, &ldquo;hyökkäykseksi AY-liikettä kohtaan&rdquo;. SAK myös vaatii, siis ei pyydä, vaan vaatii, Suomen hallitukselta selvitystä asiaan liittyvistä yksityiskohdista. Huutola vieläpä uhkaa, että AY-liike on valmis työtaistelutoimiin, toisin sanoen uusiin lakkoihin ja koko kansantalouden päälle paskantamiseen, jos hallitus yrittää tehdä työmarkkinauudistuksia ilman AY-liikkeen antamaa lupaa.&nbsp;</p><p>Toisin sanoen, demokraattisesti valittua eduskuntaamme yritetään uhkailla ja kiristää taipumaan ammattiliittopomojen antamiin käskyihin. Puhe työrauhasta siis tarkoittaa sitä, että ongelmia ei tule niin kauan kuin kulloinenkin hallitus nöyrästi hyppii Hakaniemen veroparatiisipomojen pillin tahtiin ja ojentaa työmarkkinajärjestöille vallan päättää kaikkia kansalaisia koskevista asioista. Hallituksen työrauhaa uhkaa vain se, että hallitus yrittäisi vahvistaa suomalaista demokratiaa palauttamalla eduskunnalle oikeuden itsenäiseen päätöksentekoon.&nbsp;</p><p>Laatunen ja Ihalainen ovat kyllä huolissaan Suomen pärjäämisestä taloudellisessa kilpailussa, mutta keinot asiaintilan parantamiseksi ovat sitä samaa työmarkkinajargonia, johon takertumalla Suomi on rimpuillut taloudellisesti jo vuosikymmeniä, eritoten viimeisen kymmenen vuoden talouskurimuksen ajan. Puhutaan maltillisista palkkaratkaisuista, työelämän sääntöjen kehittämisestä ja vientialojen tukemisesta, mutta mitään normista poikkeavaa tai konkreettista kumpikaan ei ehdota.&nbsp;</p><p>Kirjoituksessa puhutaan myös luottamuksen tärkeydestä. Vaade luottamuksesta tosin on tässä tapauksessa yksisuuntaista ja tarkoittaa työmarkkinajärjestöjen luottavan siihen, ettei laillisesti valittu eduskuntamme kyseenalaista työmarkkinajärjestöille luovutettua valtaa. Ihalaisen ja Laatusen mielestä on huono asia, että hallitus on palauttanut työmarkkina-, perhe- ja sosiaalipoliittisen valmistelun eduskuntaan. Siinä on nimittäin sellainen riski, että kulloinenkin eduskunta ja hallitus heijastelisikin kansalaisten haluja eikä työmarkkinapolitrukkien päähänpistoja! Kaupantekijäisiksi nämä parlamentaarisesti lukutaidottomat vielä syyttävät hallitusta vallanhimosta, koska se on halunnut palauttaa päätösvaltaa takaisin demokraattisesti valitulle eduskunnalle!&nbsp;</p><p>Työmarkkinajärjestöjen strategiaan siis kuuluu uhkailu, kiristys, pelottelu, korruptio ja valheellinen propaganda. Nämä eivät ole tavallisten kansalaisjärjestöille, vaan mafialle ja muille rikollisjärjestöille tyypillisiä toimintatapoja tyyliin: &ldquo;Onpa sinulla siinä kivasti rullaava kansantalous. Olisi sääli, jos sille sattuisi jotain&rdquo;.&nbsp;</p><p>Viimeaikaisten lausuntojen perusteella äärimmäisen autoritäärisesti liittojaan johtavilta työmarkkina-kummisediltä on suuruudenhulluudessaan päässyt unohtumaan, ettei tätä maata johdeta Hakaniemestä tai Etelärannasta. Ylin lainsäädäntövalta kuuluu Suomen demokraattisesti valitulle eduskunnalle, se tulisi kaikkien pitää mielessä.</p><p>Työmarkkinajärjestöt eivät ole muuta kuin yhdistyksiä, kansalaisjärjestöjä, joilla tulee olla lainvalmistelussa rooli korkeintaan asiantuntijalausuntojen antajana. Äänestäjät eivät yksinkertaisesti ole antaneet työmarkkinajärjestöille lupaa päättää kaikkien suomalaisten asioista, vaikka eri puolueissa vaikuttavien korruptoituneiden eturyhmäpoliitikkojen siunauksella niin on annettu tapahtua jo vuosikymmenien ajan.&nbsp;</p><p>Se on sama kuin minä masinoisin vaikkapa Suomen Ekomodernistit ja Haukilahden urheiluampujat neuvottelemaan Suomen ympäristö- ja aselainsäädäntöä muutoksista. Yhdenkään demokratian luonnetta ymmärtävän kansalaisen ei tulisi moista hyväksyä, koska&nbsp; olisi moraalitonta ja demokratiaa rapauttavaa ojentaa eduskunnalle kuuluva valta demokraattisen päätöksenteon ulottumattomiin. Silti, iso osa suomalaisista ei osaa kyseenalaistaa työmarkkinamafian valta-asemaa ja vaikutusvaltaa jopa puolueiden sisällä.</p><p>Saamme joka viikko lukea toinen toistaan ylimielisempiä lausuntoja työmarkkinajärjestöiltä, aivan niin kuin ne olisivat ylin hallinnollinen elin Suomessa. On korkea aika kitkeä nämä suuruudenhullut visiot pois työmarkkinajärjestöistä, hyvällä tai pahalla. Kaikkeen työmarkkinacapojen ärhentelyyn pitää jatkossa reagoida nopeasti ja armottomasti, jotta suomalainen parlamentarismi ei enää koskaan joudu työmarkkinamafian panttivangiksi.</p><p><a href="https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005598062.html" title="https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005598062.html">https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005598062.html</a><br /><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10110442" title="https://yle.fi/uutiset/3-10110442">https://yle.fi/uutiset/3-10110442</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> www.youtube.com/watch?v=xOpD2t7CZTY

Helsingin Sanomien mielipidepalstalla julkaistiin kirjoitus, jossa työmarkkinajärjestöjen edunvalvojat löytävät niin suloisella tavalla sovun yhdistäen voimansa koko muuta yhteiskuntaa vastaan. Kirjoituksen rivien välistä pystyi näkemään kuinka SAK:n entinen puheenjohtaja ja SDP:n kansanedustaja, Lauri Ihalainen potkii maassa makaavaa suomalaista parlamentarismia munuaisiin samalla, kun EK:n entinen työmarkkinajohtaja Lasse Laatunen repii uhrilta kelloa kädestä ja lompakkoa taskusta.

Ihalainen ja Laatunen muistuttavat näennäisen sovittelevasti, että tiukalla sääntelyllä, yleissitovuudella, kolmikannalla ja muilla työmarkkinajärjestöjen sanelemissa raameissa tehdyillä päätöksillä hallitus on lunastanut itselleen työrauhan. Suomeksi tulkattuna tämä passiivisaggressiivinen uhkaus tarkoittaa sitä, että muutoksia voidaan tehdä, kunhan ne eivät heikennä työmarkkinajärjestöjen valtaa. Monen korvaan tämä kuulostanee pirujen seinille maalailulta. Mutta katsokaapa mitä tapahtui, kun hallituksessa pohdiskeltiin ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan laajentamista myös ammattiliittojen ja työttömyyskassojen ulkopuolisille jäsenille. 

Näitä asioita ei tietysti ammattiliittojen markkinointimateriaaleista löydy, mutta työntekijän ei esimerkiksi tarvitse kuulua liittoon saadakseen ansiosidonnaista työttömyystukea, pelkän työttömyyskassan jäsenyys riittää. Ammattiliittojen kyljessä toimivat työttömyyskassat maksavat vain 5,5 % ansiosidonnaisen työttömyysturvan kokonaiskuluista. Loput 94,5 % tulee veronmaksajien kukkaroista, eli myös liittoihin ja kassoihin kuulumattomilta. Tätä taustaa vasten olisi oikeudenmukaista ulottaa ansiosidonnainen koskemaan kaikkia suomalaisia. Mutta juhlapuheissa muka työntekijöiden oikeuksia ajaville ammattiliitoille tämä ei tietenkään sovi, koska se veisi niiltä yhden suurimmista propaganda-aseistaan ja murentaisi niiden valtaa merkittävällä tavalla.

Ammattiliittojen likaisten temppujen osasto tulkitsikin tällaisen, veroja maksavan työntekijän aseman parantamisen, ja minä siteeraan SAK:n varapuheenjohtaja Matti Huutolaa, “hyökkäykseksi AY-liikettä kohtaan”. SAK myös vaatii, siis ei pyydä, vaan vaatii, Suomen hallitukselta selvitystä asiaan liittyvistä yksityiskohdista. Huutola vieläpä uhkaa, että AY-liike on valmis työtaistelutoimiin, toisin sanoen uusiin lakkoihin ja koko kansantalouden päälle paskantamiseen, jos hallitus yrittää tehdä työmarkkinauudistuksia ilman AY-liikkeen antamaa lupaa. 

Toisin sanoen, demokraattisesti valittua eduskuntaamme yritetään uhkailla ja kiristää taipumaan ammattiliittopomojen antamiin käskyihin. Puhe työrauhasta siis tarkoittaa sitä, että ongelmia ei tule niin kauan kuin kulloinenkin hallitus nöyrästi hyppii Hakaniemen veroparatiisipomojen pillin tahtiin ja ojentaa työmarkkinajärjestöille vallan päättää kaikkia kansalaisia koskevista asioista. Hallituksen työrauhaa uhkaa vain se, että hallitus yrittäisi vahvistaa suomalaista demokratiaa palauttamalla eduskunnalle oikeuden itsenäiseen päätöksentekoon. 

Laatunen ja Ihalainen ovat kyllä huolissaan Suomen pärjäämisestä taloudellisessa kilpailussa, mutta keinot asiaintilan parantamiseksi ovat sitä samaa työmarkkinajargonia, johon takertumalla Suomi on rimpuillut taloudellisesti jo vuosikymmeniä, eritoten viimeisen kymmenen vuoden talouskurimuksen ajan. Puhutaan maltillisista palkkaratkaisuista, työelämän sääntöjen kehittämisestä ja vientialojen tukemisesta, mutta mitään normista poikkeavaa tai konkreettista kumpikaan ei ehdota. 

Kirjoituksessa puhutaan myös luottamuksen tärkeydestä. Vaade luottamuksesta tosin on tässä tapauksessa yksisuuntaista ja tarkoittaa työmarkkinajärjestöjen luottavan siihen, ettei laillisesti valittu eduskuntamme kyseenalaista työmarkkinajärjestöille luovutettua valtaa. Ihalaisen ja Laatusen mielestä on huono asia, että hallitus on palauttanut työmarkkina-, perhe- ja sosiaalipoliittisen valmistelun eduskuntaan. Siinä on nimittäin sellainen riski, että kulloinenkin eduskunta ja hallitus heijastelisikin kansalaisten haluja eikä työmarkkinapolitrukkien päähänpistoja! Kaupantekijäisiksi nämä parlamentaarisesti lukutaidottomat vielä syyttävät hallitusta vallanhimosta, koska se on halunnut palauttaa päätösvaltaa takaisin demokraattisesti valitulle eduskunnalle! 

Työmarkkinajärjestöjen strategiaan siis kuuluu uhkailu, kiristys, pelottelu, korruptio ja valheellinen propaganda. Nämä eivät ole tavallisten kansalaisjärjestöille, vaan mafialle ja muille rikollisjärjestöille tyypillisiä toimintatapoja tyyliin: “Onpa sinulla siinä kivasti rullaava kansantalous. Olisi sääli, jos sille sattuisi jotain”. 

Viimeaikaisten lausuntojen perusteella äärimmäisen autoritäärisesti liittojaan johtavilta työmarkkina-kummisediltä on suuruudenhulluudessaan päässyt unohtumaan, ettei tätä maata johdeta Hakaniemestä tai Etelärannasta. Ylin lainsäädäntövalta kuuluu Suomen demokraattisesti valitulle eduskunnalle, se tulisi kaikkien pitää mielessä.

Työmarkkinajärjestöt eivät ole muuta kuin yhdistyksiä, kansalaisjärjestöjä, joilla tulee olla lainvalmistelussa rooli korkeintaan asiantuntijalausuntojen antajana. Äänestäjät eivät yksinkertaisesti ole antaneet työmarkkinajärjestöille lupaa päättää kaikkien suomalaisten asioista, vaikka eri puolueissa vaikuttavien korruptoituneiden eturyhmäpoliitikkojen siunauksella niin on annettu tapahtua jo vuosikymmenien ajan. 

Se on sama kuin minä masinoisin vaikkapa Suomen Ekomodernistit ja Haukilahden urheiluampujat neuvottelemaan Suomen ympäristö- ja aselainsäädäntöä muutoksista. Yhdenkään demokratian luonnetta ymmärtävän kansalaisen ei tulisi moista hyväksyä, koska  olisi moraalitonta ja demokratiaa rapauttavaa ojentaa eduskunnalle kuuluva valta demokraattisen päätöksenteon ulottumattomiin. Silti, iso osa suomalaisista ei osaa kyseenalaistaa työmarkkinamafian valta-asemaa ja vaikutusvaltaa jopa puolueiden sisällä.

Saamme joka viikko lukea toinen toistaan ylimielisempiä lausuntoja työmarkkinajärjestöiltä, aivan niin kuin ne olisivat ylin hallinnollinen elin Suomessa. On korkea aika kitkeä nämä suuruudenhullut visiot pois työmarkkinajärjestöistä, hyvällä tai pahalla. Kaikkeen työmarkkinacapojen ärhentelyyn pitää jatkossa reagoida nopeasti ja armottomasti, jotta suomalainen parlamentarismi ei enää koskaan joudu työmarkkinamafian panttivangiksi.

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005598062.html
https://yle.fi/uutiset/3-10110442

]]>
6 http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252133-tyomarkkina-capot-on-piiskattava-demokratialle-kuuliaisiksi#comments Ansiosidonnainen Demokratia hallitus Parlamentarismi Työmarkkinajärjestöt Mon, 12 Mar 2018 06:00:00 +0000 Tere Sammallahti http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252133-tyomarkkina-capot-on-piiskattava-demokratialle-kuuliaisiksi
PAM - Suomen surkein ammattiliitto http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245077-pam-suomen-surkein-ammattiliitto <p><object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/ujQYPj5zPj0?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/ujQYPj5zPj0?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p>Kilpailu Suomen haitallisimman ammattiliiton tittelistä on raivonnut kiivaana jo vuosikymmeniä. Huolimatta muiden ammattiliittojen laittomista lakoista, uhkauksista pysäyttää koko yhteiskunta ja mielipuolisista etujen vaatimisesta, Palvelualojen Ammattiliitto, PAM, on hallinnut tätä kilpailua suvereenisti. PAM on onnistunut ennen näkemättömällä tavalla yhdistämään perinteiset ammattiyhdistysteemat, kuten saavutettujen etujen puolustamisen, jämähtämisen teollistumisen ajan työmarkkinapolitiikkaan, työttömien työmarkkinoille pääsyn estämisen ja yleissitovuuteen takertumisen.&nbsp;</p><p>Toki juhlapuheet kaikilla työmarkkinajärjestöillä ovat hienoja, mutta todellisuus sitten aivan jotain muuta, sama on totta myös PAM:n kohdalla. Niinpä suurin osa PAM:n julkisista keskustelunavauksista sattuvatkin eniten juuri palvelualojen työntekijöihin, vaikka markkinoinnissa kaikki maailman kurjuus on onnistuttukin leimaamaan markkinaliberaalien viaksi.</p><p>Viime talven kynnyksellä turistisesongin alkaessa PAM ilmoitti kieltävänsä sesonkityöntekijöiltä jo neuvotellun oikeuden tehdä töitä yli 150 tuntia kolmiviikkoisjaksolla. Sesonkityön luonteeseen kuulu lyhyt, mutta intensiivinen työjakso, josta saaduilla tuloilla voi elää sesonkien välisenkin ajan. Mutta PAM:lle se ei kelvannut, vaikka työntekijät olivat tyytyväisiä mahdollisuuteen elättää itsensä omalla työllään. Tämä tietysti aiheuttaa sen, että matkailuyrittäjien täytyy palkata pitkä liuta kokematonta työvoimaa samalla, kun kokeneempien sesonkityöntekijöiden tulotaso alenee merkittävästi. Jälleen on suomalainen työmarkkina muuttunut hieman jäykemmäksi samalla, kun on saatu aiheutettua haittaa palvelualalle ja turismille, sekä heikennettyä yhden alan tuottavuutta, siitä kiitos PAM:n edunvalvontakoneistolle.</p><p>Viime vappuna PAM:n Facebook-ryhmässä julkaistiin kuva, jossa ongelmaksi noustettiin työnteko vappuna. Satojentuhansien suomalaisten ollessa kroonisen työttömyyden uhreja, tämä &ldquo;edunvalvontajärjestö&rdquo; yrittää esittää pyhänä töissä käyvät joinain marttyyreina. Se PAM:n työntekijä, joka photoshoppasi kuvaan tuon ilmapallon, olisi voinut samalla shopata noille ukoille kivekset, että pärjäisivät kahdeksan tuntia kotona ilman pyllynpyyhkijää.</p><p>PAM on myös muistuttanut meitä siitä hotellisiivoojien ahdingosta, jossa &ldquo;asiakkaiden arvostama mukavuus, kuten paksut patjat ja tyynypinot todellisuudessa vaikeuttavat kerroshoitajan työtä&rdquo;. On tietysti ikävää, että esimerkiksi asiakkaiden viihtyminen aiheuttaa vaivaa palvelutyön tekijälle, mutta millaisen kuvan PAM lähettää tällaisella kampanjalla meille kaikille? Ehkä olisi parempi, jos hotelliasiakkaat nukkuisivat karsinoissa, joista kerrossiivooja voisi kätevästi talikolla ja painepesurilla siivota oljet ja ulosteet pois?</p><p>Viime vapun alla villit tarinat orjatyöstä ja fantasiat myyttisten oikeistovoimien halusta lopettaa ammattiyhdistysliikkeen olemassaolo ryydittivät juhlintaa kaikkien muiden vähintään sata vuotta vanhojen AY-kliseiden kanssa. PAM:n järjestöjohtaja Niina Koivuniemi antoi kritiikkiä sai niin osa-aikatyö kuin nollatuntisopimustenkin suuntaan samalla osoittaen, että ymmärtää työmarkkinoiden toiminnasta ja työntekijöiden yksilöllisistä tarpeista jotakuinkin yhtä paljon kuin sika satelliiteista.</p><p>Epäsäännöllisten työsuhteiden ja osa-aikatyön vaihtoehto ei monessa tapauksessa ole kokopäiväiset työsuhteet ja säännölliset kahdeksantuntiset työpäivät, vaan työn luonteen takia nimenomaan työttömyys. Tällaisesta esimerkkinä on vaikkapa kesäsesongin jäätelömyyjät, joita ei ole mitään itua istuttaa jätskikojuissa myös sadepäivinä, vaan tulos on hyvin pitkälti sidoksissa aurinkoiseen säähän. Jos näille työntekijöille pakotetaan kiinteä kuukausipalkka, niin tuloksena ei ole paremmin palkatut jäätelönmyyjät vaan työttömät jäätelönmyyjät.</p><p>Koivuniemi vaati vappupuheessan myös, että &quot;veroparatiisien toimintaan, aggressiiviseen verosuunnitteluun, veronkiertoon ja muuhun porsasteluun on puututtava kaikin mahdollisin keinoin&quot;. Kuinka uskottavia nuo vaatimukset ovat, kun AY-liikkeen vuokra-asuntokeinottelulla sekä verosubventioilla paisutettu omaisuus on verottajalta piilossa? Tämä kaksinaismoraalin leimaama AY-retoriikka ei ole sinällään uutta, mutta yllättävää on se, että niin moni valitsee katsoa tätä räikeää kaksinaismoraalia läpi sormiensa.</p><p>Keskon ostettua Suomen Lähikaupan liiketoiminnan ja muutettua Siwat sekä Valintatalot K-marketeiksi, ymmärrettiin työntekijäpuolella nopeasti, että muutos on loistava mahdollisuus asiakasmäärien ja myynnin lisääntyessä. Mutta poteronsa pohjalla lymyilevässä PAM:ssa ei annettu elämän realiteettien taaskaan häiritä aatteelista työtä.</p><p>PAM:n neuvontapäällikkö Juha Ojala sanoi olevansa huolissaan siitä, että kauppiasvetoisessa liiketoiminnassa yrittäjä tekee itse töitä omassa kaupassaan, työllistää mahdollisesti perheenjäseniään ja näin muka tuhoaa työpaikkoja. Mihin niitä työpaikkoja katoaa, jos yritystoiminnasta omalla henkilökohtaisella omaisuudellaan vastaava yrittäjä perheineen työskentelee yrityksensä hyväksi? Ja millä logiikalla PAM:n politrukin mielestä parhaat yrittäjät ovat heitä, jotka kohtelevat työntekijöitä kuin perheenjäseniään, mutta huonoimpia he, joiden perheenjäsenet työskentelevät samassa yrityksessä?</p><p>On aivan selvää, ettei PAM:n johdolle jäsentenstä etu merkitse mitään, vaan AY-eliitti on valmis murskaamaan jalkoihinsa armotta niin työntekijät, yrittäjät kuin työttömätkin, kunhan järjestön hallintokoneisto voi hyvin. Viimeisin tyylinäyte tuli, yllätys yllätys, Ann Seliniltä nyt palkkaneuvottelujen alla, kun hän totesi, että palkkojen pitää nousta vaikka yrityksiä menisi konkurssiin. PAM:n liittojohto on siis valmis jopa syrjäyttämään palvelualojen työntekijöitä työelämästä, jos neuvotteluissa saadaan nostettua omaa häntää edes vähän! Tämä todistaa vain sen, ettei Ann Selin ymmärrä kysynnän ja tarjonnan lakiin nojaavasta markkinamekanismista tuon taivaallista, eikä hänellä näin ollen tulisi olla mitään roolia missään työmarkkinoita tai elinkeinoelämää koskevissa neuvotteluissa.</p><p>AY-johtajien tilanne on tietysti tukala tässä kiihtyvällä vauhdilla muuttuvassa maailmassa. PAM:n johtajat esimerkiksi istuvat lähes sata vuotta vanhoissa teollistumisen ajan työmarkkinapoteroissa kusemassa matalapalkkaisten työntekijöiden kulhoihin samalla uskotellen heille, että kohta on tarjolla maukkaita muroja. Ihmettelenkin, miksi palvelualojen työntekijät laittavat luottonsa vuosikausia liittonsa johdossa epäonnistuneeseen Ann Seliniin ja kätyreihinsä? Enkä toisaalta uskokaan PAM:n jäsenten varsinaisesti luottavan liittojohtoonsa, mutta puoluekirjan ja poliittisten suhteiden perusteella valtansa betonoineen AY-eliitin vaihtaminen liittokokouksissa lienee yhtä helppoa kuin Kim Jong-Unin syrjäyttäminen Korean Työväenpuolueen johdosta.</p><p>Haluan vielä tehdä selväksi sen, etten vastusta työntekijöiden tai työnantajien järjestäytymistä, molemmilla kun on perusteltu syy valvoa etujaan ja oikeuksiaan työmarkkinoilla. Mutta vastustan sitä, että työmarkkinajärjestöt elävät räikeästä valheesta, ja ulkoparlamentaarisina toimijoina tekevät kaikkia suomalaisia koskevia sopimuksia ilman vaaleissa lunastettua mandaattia. Näin eritoten tilanteissa, joissa työmarkkinapolitrukit muka työntekijöitä suojellessaan aiheuttavat lisää työttömyyttä kaikkine negatiivisen lieveilmiöineen ja jarruttavat koko kansantaloutemme positiivista kehitystä.</p><p><a href="http://yle.fi/uutiset/3-9294666" title="http://yle.fi/uutiset/3-9294666">http://yle.fi/uutiset/3-9294666</a><br /><a href="https://www.facebook.com/pamliitto/photos/a.384692608703.162465.151786398703/10154115211453704/?type=3&amp;theater" title="https://www.facebook.com/pamliitto/photos/a.384692608703.162465.151786398703/10154115211453704/?type=3&amp;theater">https://www.facebook.com/pamliitto/photos/a.384692608703.162465.15178639...</a><br /><a href="https://www.facebook.com/pamliitto/photos/a.384692608703.162465.151786398703/10153683399373704/?type=3&amp;theater" title="https://www.facebook.com/pamliitto/photos/a.384692608703.162465.151786398703/10153683399373704/?type=3&amp;theater">https://www.facebook.com/pamliitto/photos/a.384692608703.162465.15178639...</a><br /><a href="http://www.talouselama.fi/uutiset/ay-johtaja-huolestui-emme-halua-etta-suomi-palautuu-orjatyon-aikaan-6645465" title="http://www.talouselama.fi/uutiset/ay-johtaja-huolestui-emme-halua-etta-suomi-palautuu-orjatyon-aikaan-6645465">http://www.talouselama.fi/uutiset/ay-johtaja-huolestui-emme-halua-etta-s...</a><br /><a href="http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/194905-ay-pomoilta-vaatimus-juha-sipilalle-valistavetajat-kuriin" title="http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/194905-ay-pomoilta-vaatimus-juha-sipilalle-valistavetajat-kuriin">http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/194905-ay-pomoilta-vaatimus-juha-sipilal...</a><br /><a href="https://yle.fi/uutiset/3-9090488" title="https://yle.fi/uutiset/3-9090488">https://yle.fi/uutiset/3-9090488</a><br /><a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005417415.html" title="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005417415.html">https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005417415.html</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> www.youtube.com/watch?v=ujQYPj5zPj0

Kilpailu Suomen haitallisimman ammattiliiton tittelistä on raivonnut kiivaana jo vuosikymmeniä. Huolimatta muiden ammattiliittojen laittomista lakoista, uhkauksista pysäyttää koko yhteiskunta ja mielipuolisista etujen vaatimisesta, Palvelualojen Ammattiliitto, PAM, on hallinnut tätä kilpailua suvereenisti. PAM on onnistunut ennen näkemättömällä tavalla yhdistämään perinteiset ammattiyhdistysteemat, kuten saavutettujen etujen puolustamisen, jämähtämisen teollistumisen ajan työmarkkinapolitiikkaan, työttömien työmarkkinoille pääsyn estämisen ja yleissitovuuteen takertumisen. 

Toki juhlapuheet kaikilla työmarkkinajärjestöillä ovat hienoja, mutta todellisuus sitten aivan jotain muuta, sama on totta myös PAM:n kohdalla. Niinpä suurin osa PAM:n julkisista keskustelunavauksista sattuvatkin eniten juuri palvelualojen työntekijöihin, vaikka markkinoinnissa kaikki maailman kurjuus on onnistuttukin leimaamaan markkinaliberaalien viaksi.

Viime talven kynnyksellä turistisesongin alkaessa PAM ilmoitti kieltävänsä sesonkityöntekijöiltä jo neuvotellun oikeuden tehdä töitä yli 150 tuntia kolmiviikkoisjaksolla. Sesonkityön luonteeseen kuulu lyhyt, mutta intensiivinen työjakso, josta saaduilla tuloilla voi elää sesonkien välisenkin ajan. Mutta PAM:lle se ei kelvannut, vaikka työntekijät olivat tyytyväisiä mahdollisuuteen elättää itsensä omalla työllään. Tämä tietysti aiheuttaa sen, että matkailuyrittäjien täytyy palkata pitkä liuta kokematonta työvoimaa samalla, kun kokeneempien sesonkityöntekijöiden tulotaso alenee merkittävästi. Jälleen on suomalainen työmarkkina muuttunut hieman jäykemmäksi samalla, kun on saatu aiheutettua haittaa palvelualalle ja turismille, sekä heikennettyä yhden alan tuottavuutta, siitä kiitos PAM:n edunvalvontakoneistolle.

Viime vappuna PAM:n Facebook-ryhmässä julkaistiin kuva, jossa ongelmaksi noustettiin työnteko vappuna. Satojentuhansien suomalaisten ollessa kroonisen työttömyyden uhreja, tämä “edunvalvontajärjestö” yrittää esittää pyhänä töissä käyvät joinain marttyyreina. Se PAM:n työntekijä, joka photoshoppasi kuvaan tuon ilmapallon, olisi voinut samalla shopata noille ukoille kivekset, että pärjäisivät kahdeksan tuntia kotona ilman pyllynpyyhkijää.

PAM on myös muistuttanut meitä siitä hotellisiivoojien ahdingosta, jossa “asiakkaiden arvostama mukavuus, kuten paksut patjat ja tyynypinot todellisuudessa vaikeuttavat kerroshoitajan työtä”. On tietysti ikävää, että esimerkiksi asiakkaiden viihtyminen aiheuttaa vaivaa palvelutyön tekijälle, mutta millaisen kuvan PAM lähettää tällaisella kampanjalla meille kaikille? Ehkä olisi parempi, jos hotelliasiakkaat nukkuisivat karsinoissa, joista kerrossiivooja voisi kätevästi talikolla ja painepesurilla siivota oljet ja ulosteet pois?

Viime vapun alla villit tarinat orjatyöstä ja fantasiat myyttisten oikeistovoimien halusta lopettaa ammattiyhdistysliikkeen olemassaolo ryydittivät juhlintaa kaikkien muiden vähintään sata vuotta vanhojen AY-kliseiden kanssa. PAM:n järjestöjohtaja Niina Koivuniemi antoi kritiikkiä sai niin osa-aikatyö kuin nollatuntisopimustenkin suuntaan samalla osoittaen, että ymmärtää työmarkkinoiden toiminnasta ja työntekijöiden yksilöllisistä tarpeista jotakuinkin yhtä paljon kuin sika satelliiteista.

Epäsäännöllisten työsuhteiden ja osa-aikatyön vaihtoehto ei monessa tapauksessa ole kokopäiväiset työsuhteet ja säännölliset kahdeksantuntiset työpäivät, vaan työn luonteen takia nimenomaan työttömyys. Tällaisesta esimerkkinä on vaikkapa kesäsesongin jäätelömyyjät, joita ei ole mitään itua istuttaa jätskikojuissa myös sadepäivinä, vaan tulos on hyvin pitkälti sidoksissa aurinkoiseen säähän. Jos näille työntekijöille pakotetaan kiinteä kuukausipalkka, niin tuloksena ei ole paremmin palkatut jäätelönmyyjät vaan työttömät jäätelönmyyjät.

Koivuniemi vaati vappupuheessan myös, että "veroparatiisien toimintaan, aggressiiviseen verosuunnitteluun, veronkiertoon ja muuhun porsasteluun on puututtava kaikin mahdollisin keinoin". Kuinka uskottavia nuo vaatimukset ovat, kun AY-liikkeen vuokra-asuntokeinottelulla sekä verosubventioilla paisutettu omaisuus on verottajalta piilossa? Tämä kaksinaismoraalin leimaama AY-retoriikka ei ole sinällään uutta, mutta yllättävää on se, että niin moni valitsee katsoa tätä räikeää kaksinaismoraalia läpi sormiensa.

Keskon ostettua Suomen Lähikaupan liiketoiminnan ja muutettua Siwat sekä Valintatalot K-marketeiksi, ymmärrettiin työntekijäpuolella nopeasti, että muutos on loistava mahdollisuus asiakasmäärien ja myynnin lisääntyessä. Mutta poteronsa pohjalla lymyilevässä PAM:ssa ei annettu elämän realiteettien taaskaan häiritä aatteelista työtä.

PAM:n neuvontapäällikkö Juha Ojala sanoi olevansa huolissaan siitä, että kauppiasvetoisessa liiketoiminnassa yrittäjä tekee itse töitä omassa kaupassaan, työllistää mahdollisesti perheenjäseniään ja näin muka tuhoaa työpaikkoja. Mihin niitä työpaikkoja katoaa, jos yritystoiminnasta omalla henkilökohtaisella omaisuudellaan vastaava yrittäjä perheineen työskentelee yrityksensä hyväksi? Ja millä logiikalla PAM:n politrukin mielestä parhaat yrittäjät ovat heitä, jotka kohtelevat työntekijöitä kuin perheenjäseniään, mutta huonoimpia he, joiden perheenjäsenet työskentelevät samassa yrityksessä?

On aivan selvää, ettei PAM:n johdolle jäsentenstä etu merkitse mitään, vaan AY-eliitti on valmis murskaamaan jalkoihinsa armotta niin työntekijät, yrittäjät kuin työttömätkin, kunhan järjestön hallintokoneisto voi hyvin. Viimeisin tyylinäyte tuli, yllätys yllätys, Ann Seliniltä nyt palkkaneuvottelujen alla, kun hän totesi, että palkkojen pitää nousta vaikka yrityksiä menisi konkurssiin. PAM:n liittojohto on siis valmis jopa syrjäyttämään palvelualojen työntekijöitä työelämästä, jos neuvotteluissa saadaan nostettua omaa häntää edes vähän! Tämä todistaa vain sen, ettei Ann Selin ymmärrä kysynnän ja tarjonnan lakiin nojaavasta markkinamekanismista tuon taivaallista, eikä hänellä näin ollen tulisi olla mitään roolia missään työmarkkinoita tai elinkeinoelämää koskevissa neuvotteluissa.

AY-johtajien tilanne on tietysti tukala tässä kiihtyvällä vauhdilla muuttuvassa maailmassa. PAM:n johtajat esimerkiksi istuvat lähes sata vuotta vanhoissa teollistumisen ajan työmarkkinapoteroissa kusemassa matalapalkkaisten työntekijöiden kulhoihin samalla uskotellen heille, että kohta on tarjolla maukkaita muroja. Ihmettelenkin, miksi palvelualojen työntekijät laittavat luottonsa vuosikausia liittonsa johdossa epäonnistuneeseen Ann Seliniin ja kätyreihinsä? Enkä toisaalta uskokaan PAM:n jäsenten varsinaisesti luottavan liittojohtoonsa, mutta puoluekirjan ja poliittisten suhteiden perusteella valtansa betonoineen AY-eliitin vaihtaminen liittokokouksissa lienee yhtä helppoa kuin Kim Jong-Unin syrjäyttäminen Korean Työväenpuolueen johdosta.

Haluan vielä tehdä selväksi sen, etten vastusta työntekijöiden tai työnantajien järjestäytymistä, molemmilla kun on perusteltu syy valvoa etujaan ja oikeuksiaan työmarkkinoilla. Mutta vastustan sitä, että työmarkkinajärjestöt elävät räikeästä valheesta, ja ulkoparlamentaarisina toimijoina tekevät kaikkia suomalaisia koskevia sopimuksia ilman vaaleissa lunastettua mandaattia. Näin eritoten tilanteissa, joissa työmarkkinapolitrukit muka työntekijöitä suojellessaan aiheuttavat lisää työttömyyttä kaikkine negatiivisen lieveilmiöineen ja jarruttavat koko kansantaloutemme positiivista kehitystä.

http://yle.fi/uutiset/3-9294666
https://www.facebook.com/pamliitto/photos/a.384692608703.162465.151786398703/10154115211453704/?type=3&theater
https://www.facebook.com/pamliitto/photos/a.384692608703.162465.151786398703/10153683399373704/?type=3&theater
http://www.talouselama.fi/uutiset/ay-johtaja-huolestui-emme-halua-etta-suomi-palautuu-orjatyon-aikaan-6645465
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/194905-ay-pomoilta-vaatimus-juha-sipilalle-valistavetajat-kuriin
https://yle.fi/uutiset/3-9090488
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005417415.html

]]>
12 http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245077-pam-suomen-surkein-ammattiliitto#comments Ay-liike PAM Työmarkkinajärjestöt Työnantajat Työntekijät Fri, 27 Oct 2017 06:00:00 +0000 Tere Sammallahti http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245077-pam-suomen-surkein-ammattiliitto
Ammattiyhdistysliike kismittää jälleen http://matiaskvist.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240328-ammattiyhdistysliike-kismittaa-jalleen <p>Kirjoitus julkaistu pohjalaisessa 20.7: Suosittelen tutustumaan seuraaviin kirjoituksiin ennen kuin luette tämän:</p><p><a href="https://www.pohjalainen.fi/mielipide/yleis%C3%B6lt%C3%A4/lukijoilta-ammattiyhdistys-ei-ole-yleishy%C3%B6dyllinen-yhteis%C3%B6-1.2340287" title="https://www.pohjalainen.fi/mielipide/yleis%C3%B6lt%C3%A4/lukijoilta-ammattiyhdistys-ei-ole-yleishy%C3%B6dyllinen-yhteis%C3%B6-1.2340287">https://www.pohjalainen.fi/mielipide/yleis%C3%B6lt%C3%A4/lukijoilta-amma...</a></p><p><a href="https://www.pohjalainen.fi/mielipide/yleis%C3%B6lt%C3%A4/lukijoilta-laki-ay-liikkeen-takana-1.2340933" title="https://www.pohjalainen.fi/mielipide/yleis%C3%B6lt%C3%A4/lukijoilta-laki-ay-liikkeen-takana-1.2340933">https://www.pohjalainen.fi/mielipide/yleis%C3%B6lt%C3%A4/lukijoilta-laki...</a></p><p>Anton Poljatschenko kirjoittaa Pohjalaisessa 15.7. mielipiteensä siitä, miksi ammattiyhdistysliikkeen ei tulisi olla yleishyödyllinen yhteisö. Petri Partanen 16.7. vastasi jo osaltaan hyvin kirjoitukseen, mutta koen tarpeelliseksi vastata omalta osaltani.</p><p>Alkuperäinen kirjoittaja vetoaa lakiin, jonka myöhemmässä vaiheessa mainitaan erikseen työmarkkinajärjestöt, eli ei vain työntekijäpuolta. Kysymys kuuluukin, eikö Poljatschenko lukenut kyseistä kohtaa kunnolla vai yrittikö hän tahallaan johtaa harhaan? Uskoisin Poljatschenkon tietävän hyvin miksi työmarkkinajärjestöt ovat yleishyödyllisiä.</p><p>Väite jonka hän esittää siitä, että ay-liikkeessä ajettaisiin vain omien jäsenten etua, on täysin virheellinen. Yleissitovuuden kautta työmarkkinajärjestöt neuvottelevat selvästi jäsenkuntansa ulkopuolelle, ja näin ollen ajavat myös jäsenistönsä ulkopuolisten etua.</p><p>Työmarkkinajärjestöjen yleishyödyllisyyden selkein kulmakivi on siinä, että ne luovat rauhaa työmarkkinoille ja aika-ajoin koko yhteiskuntaan. Ei tarvitse mennä historiaa kovin pitkälle, kun oli aika, jolloin ammattiyhdistysliikkeen kanssa neuvottelu oli taivaanlahja työnantajien edustajille. Nyt työnantajapuolella ollaan selkeästi tultu tulokseen, että työväki on tarpeeksi hajautettu kisaamaan keskenään, että ay-liikkeen murtamisesta saataisiin hyötyä enemmän kuin haittaa.</p><p>Poljatschenko mainitsee yllättäen myös veronkierron. Jokseenkin jopa huvittavaa, että kyseisen termin nostaa esille työnantajien edustaja. On toki myönnettävä, että suuryritysten harjoittama veronkierto varmasti vaikeuttaa myös pienyrittäjien asemaa, joita Poljatschenko kertoo edustavansa.</p><p>Mistä johtuu näin suuri Suomen pienyrittäjät ry:n viha ammattiliittoja kohtaan. Mielestäni on selvää, että nyt havitellut uudistukset ajavat myös pienyrittäjiä ahtaammalle. Jos suuryritysten annetaan kilpailuttaa työntekijät keskenään, nämä yritykset tulevat nostamaan merkittävästi omia voittojaan laskemalla suomalaisten palkansaajien tulotasoa.</p><p>Suomalaisista pienyrityksistä suurin osa keskittyy kotimaahan, mikä tarkoittaa sitä, että suomalaisten palkansaajien tulotaso vaikuttaa varmasti pienyrityksien myyntiin. Tästä palkansaajien tulotasosta huolehtii ammattiyhdistysliike neuvotteluissa, monen muun toimen ohella. Unohtuiko Poljatschenkolta kokonaan työntekijöiden etujen ohella myös lukuisten yksityis- ja perheyrittäjien etu?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kirjoitus julkaistu pohjalaisessa 20.7: Suosittelen tutustumaan seuraaviin kirjoituksiin ennen kuin luette tämän:

https://www.pohjalainen.fi/mielipide/yleis%C3%B6lt%C3%A4/lukijoilta-ammattiyhdistys-ei-ole-yleishy%C3%B6dyllinen-yhteis%C3%B6-1.2340287

https://www.pohjalainen.fi/mielipide/yleis%C3%B6lt%C3%A4/lukijoilta-laki-ay-liikkeen-takana-1.2340933

Anton Poljatschenko kirjoittaa Pohjalaisessa 15.7. mielipiteensä siitä, miksi ammattiyhdistysliikkeen ei tulisi olla yleishyödyllinen yhteisö. Petri Partanen 16.7. vastasi jo osaltaan hyvin kirjoitukseen, mutta koen tarpeelliseksi vastata omalta osaltani.

Alkuperäinen kirjoittaja vetoaa lakiin, jonka myöhemmässä vaiheessa mainitaan erikseen työmarkkinajärjestöt, eli ei vain työntekijäpuolta. Kysymys kuuluukin, eikö Poljatschenko lukenut kyseistä kohtaa kunnolla vai yrittikö hän tahallaan johtaa harhaan? Uskoisin Poljatschenkon tietävän hyvin miksi työmarkkinajärjestöt ovat yleishyödyllisiä.

Väite jonka hän esittää siitä, että ay-liikkeessä ajettaisiin vain omien jäsenten etua, on täysin virheellinen. Yleissitovuuden kautta työmarkkinajärjestöt neuvottelevat selvästi jäsenkuntansa ulkopuolelle, ja näin ollen ajavat myös jäsenistönsä ulkopuolisten etua.

Työmarkkinajärjestöjen yleishyödyllisyyden selkein kulmakivi on siinä, että ne luovat rauhaa työmarkkinoille ja aika-ajoin koko yhteiskuntaan. Ei tarvitse mennä historiaa kovin pitkälle, kun oli aika, jolloin ammattiyhdistysliikkeen kanssa neuvottelu oli taivaanlahja työnantajien edustajille. Nyt työnantajapuolella ollaan selkeästi tultu tulokseen, että työväki on tarpeeksi hajautettu kisaamaan keskenään, että ay-liikkeen murtamisesta saataisiin hyötyä enemmän kuin haittaa.

Poljatschenko mainitsee yllättäen myös veronkierron. Jokseenkin jopa huvittavaa, että kyseisen termin nostaa esille työnantajien edustaja. On toki myönnettävä, että suuryritysten harjoittama veronkierto varmasti vaikeuttaa myös pienyrittäjien asemaa, joita Poljatschenko kertoo edustavansa.

Mistä johtuu näin suuri Suomen pienyrittäjät ry:n viha ammattiliittoja kohtaan. Mielestäni on selvää, että nyt havitellut uudistukset ajavat myös pienyrittäjiä ahtaammalle. Jos suuryritysten annetaan kilpailuttaa työntekijät keskenään, nämä yritykset tulevat nostamaan merkittävästi omia voittojaan laskemalla suomalaisten palkansaajien tulotasoa.

Suomalaisista pienyrityksistä suurin osa keskittyy kotimaahan, mikä tarkoittaa sitä, että suomalaisten palkansaajien tulotaso vaikuttaa varmasti pienyrityksien myyntiin. Tästä palkansaajien tulotasosta huolehtii ammattiyhdistysliike neuvotteluissa, monen muun toimen ohella. Unohtuiko Poljatschenkolta kokonaan työntekijöiden etujen ohella myös lukuisten yksityis- ja perheyrittäjien etu?

]]>
1 http://matiaskvist.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240328-ammattiyhdistysliike-kismittaa-jalleen#comments Ammattiydistysliikkeet Pienyritykset Työmarkkinajärjestöt Yleishyödyllisyys Yleissitovuus Thu, 20 Jul 2017 10:12:36 +0000 Matias Kvist http://matiaskvist.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240328-ammattiyhdistysliike-kismittaa-jalleen
Onko yksityisalojen työntekijä myös osingonsaaja? http://ollisaarinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237275-onko-yksityisalojen-tyontekija-myos-osingonsaaja <p>Aina järkevä Risto Siilasmaa käsitteli TV:n Ykkösaamussa (20.5.) palkkakustannuskehitystä Teknologiateollisuuden johtajan roolissa. Hän esitti monta realistista näkökulmaa mutta uutiskynnyksen ylitti kanta, jonka mukaan palkkauskustannusten tulisi olla riippuvaisia yhtiön kannattavuudesta ja että palkkauskustannuksista tulisi sopia paikallisesti.</p><p>Paikallisesta sopimisesta voi olla hyötyä esimerkiksi työaikaa ja muita työn toteuttamistapoja säädeltäessä. Paikallisessa sopimisessa on riskinä, että osapuolet tarvitsevat oman asianajajan selvittämään mitä on sovittu ja miten sovelletaan. Tähän nähden keskitetty palkkaratkaisu on varsin rationaalinen: sopimiseen ei kulu jokaisen työpaikan johdon ja työntekijäin edustajain osin asiantuntematon aika ja lopputuloksena on kaikille yhtenäinen syrjimätön työn hinta.</p><p>Risto Siilasmaan DI-kollega Mika Anttonen myy polttoainetta yhtiöissään, joiden voitto ylittää Siilasmaan F-Securen liikevaihdon. &nbsp;Nokian hallituksen puheenjohtajana Siilasmaa on kuitenkin maailmanluokan yritysjohtaja. Olisiko aivan asiatonta, jos Siilasmaa neuvoisi Mika Anttosta myymään polttoainetta yritysasiakkaille tuloslaskelman perusteella: hyvin meneville kalliilla ja konkurssipesille ilmaiseksi hiihtosponsoritarran kera? Entä mitä hintaa sovelletaan osuuskuntiin tai kolmanteen sektoriin? Pakuilla nekin kuljettavat.</p><p>Vai tulisiko neuvoa kysyä Siilasmaan ja Anttosen ikätoverilta ETLAn Mika Malirannalta, joka tervejärkisesti on perustellut luovan tuhon tarvetta elinkeinoelämän uudistumisprosessina.</p><p>Aika monesti yritykset ovat suostuneet ottamaan työntekijät osingonsaajiksi kuten takavuosina metsäteollisuudessa ja aina satamissa. Tässä on unohtunut sijoittajan näkökulma. Sijoittaja ottaa riskiä voiton toivossa, mutta jos voitto valuukin työntekijöille mutta tappiot jäävät omistajalle ei sijoittaminen ole mielekästä. Siilasmaan tarve vierittää myös tappiot työntekijöille on ehkä symmetrinen tarpeelle jakaa positiivisia insentiivejä mutta on tuomittu epäonnistumaan oloissamme.</p><p>Kuten edellä viittasin, tuloslaskelmaperusteinen palkkaus ei sovi kuin aidoille liikeyrityksille. Suuri osa organisaatioista toimii vailla selkeää markkinarajoitetta, jolloin palkkaus haetaan kompensaatiokonsultin taulukoista. Nämä taulukot pohjautuvat vapaan kilpailun alaisten toimialojen palkkauskehitykseen, mihin vientialojen kilpailukyvyn takaava palkkataso antaa normin.</p><p>Kun Siilasmaa esittää, että puolet teknologiateollisuuden yrityksistä toimii kannattavuusrajalla &nbsp;eivätkä kestä yleiskorotusta, on miehen puhe otettava vakavasti. Paras ratkaisu asiaan olisi mielestäni nykyisen tuloneuvottelujärjestelmän &nbsp;remontti, ei purku, mikä nyt on käynnissä. - Palkkakustannusongelmamme juontuvat noin kymmenen vuoden taakse, jolloin vuorineuvokset liittosopimuskiimassaan ostivat liittokierroksen ylisuurilla palkankorotuksilla. Huomattuaan virheensä neuvokset siirsivät vastuun Jyrki Kataisen ja Sari Sairaanhoitajan niskoille. Tämä oli paitsi epäritarillista myös historiallisesti väärin. Nyt vuorineuvokset toistavat virheensä kun liittoneuvotteluissa tähdätään paikalliseen sopimiseen.</p><p>Mitä neuvottelujärjestelmän remontti sitten pitäisi sisällään? Ensinnäkin on voitava päästä yksimielisyyteen tavasta määrittää palkankorotusvara. Toiseksi on määriteltävä kokonaispakkauskustannuksen laskentatapa kaikkine ns. työnantajamaksuineen, jotka rasittavat palkkausta ja koituvat palkansaajain hyväksi. Lisäksi olisi alakohtaisesti määriteltävä miten solidaarinen palkkaus hoidetaan. Meillä on edelleen jako julkisten ja yksityisten alojen liittoihin, vaikka työtehtävät eivät sitä edellyttäisi. Samaa työtä tekevillä voi olla sopimuksia eri liitoissa johtaen tilanteeseen, missä solidaarista palkkausta vaaditaan kahden SAK:n lipun alla ja työnantaja kilpailuttaa liittoja.</p><p>On hyväksyttävä ajatus, että samoilla palkkauskustannuksilla yksi yritys kerää voittoa ja kasvunmahdollisuuksia ja toinen tekee konkurssin. Jos pesään jää jotain arvokasta sen joku kyllä ostaa.</p><p>Yleissopimusten tulisi sisältää mahdollisimman vähän asioita sosiaalikysymysten kuuluessa mieluummin eduskunnalle. Sosiaalikysymykset ovat mukana historiallisista syitä ajalta, jolloin yleinen sosiaaliturva oli riittämätön ja järjestöt tahtovat perheille työmiehen palkkaan verrannollisen tuen. Nykyisin kaiken kattava ansiosidonnaisuus rönsyineen hukkaa resurssejamme usein epäoikeudenmukaiseen pakkovakuutukseen.</p><p>Ensinnä kuitenkin työnantajien tulisi kantaa isänmaallinen vastuunsa ja ryhtyä uudelleen neuvottelemaan yleissopimuksista. EK:n sääntöjen muuttamisessa on ollut kyse pään pistämisestä pensaaseen jolloin tulee pyllistäneeksi muulle yhteiskunnalle.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Aina järkevä Risto Siilasmaa käsitteli TV:n Ykkösaamussa (20.5.) palkkakustannuskehitystä Teknologiateollisuuden johtajan roolissa. Hän esitti monta realistista näkökulmaa mutta uutiskynnyksen ylitti kanta, jonka mukaan palkkauskustannusten tulisi olla riippuvaisia yhtiön kannattavuudesta ja että palkkauskustannuksista tulisi sopia paikallisesti.

Paikallisesta sopimisesta voi olla hyötyä esimerkiksi työaikaa ja muita työn toteuttamistapoja säädeltäessä. Paikallisessa sopimisessa on riskinä, että osapuolet tarvitsevat oman asianajajan selvittämään mitä on sovittu ja miten sovelletaan. Tähän nähden keskitetty palkkaratkaisu on varsin rationaalinen: sopimiseen ei kulu jokaisen työpaikan johdon ja työntekijäin edustajain osin asiantuntematon aika ja lopputuloksena on kaikille yhtenäinen syrjimätön työn hinta.

Risto Siilasmaan DI-kollega Mika Anttonen myy polttoainetta yhtiöissään, joiden voitto ylittää Siilasmaan F-Securen liikevaihdon.  Nokian hallituksen puheenjohtajana Siilasmaa on kuitenkin maailmanluokan yritysjohtaja. Olisiko aivan asiatonta, jos Siilasmaa neuvoisi Mika Anttosta myymään polttoainetta yritysasiakkaille tuloslaskelman perusteella: hyvin meneville kalliilla ja konkurssipesille ilmaiseksi hiihtosponsoritarran kera? Entä mitä hintaa sovelletaan osuuskuntiin tai kolmanteen sektoriin? Pakuilla nekin kuljettavat.

Vai tulisiko neuvoa kysyä Siilasmaan ja Anttosen ikätoverilta ETLAn Mika Malirannalta, joka tervejärkisesti on perustellut luovan tuhon tarvetta elinkeinoelämän uudistumisprosessina.

Aika monesti yritykset ovat suostuneet ottamaan työntekijät osingonsaajiksi kuten takavuosina metsäteollisuudessa ja aina satamissa. Tässä on unohtunut sijoittajan näkökulma. Sijoittaja ottaa riskiä voiton toivossa, mutta jos voitto valuukin työntekijöille mutta tappiot jäävät omistajalle ei sijoittaminen ole mielekästä. Siilasmaan tarve vierittää myös tappiot työntekijöille on ehkä symmetrinen tarpeelle jakaa positiivisia insentiivejä mutta on tuomittu epäonnistumaan oloissamme.

Kuten edellä viittasin, tuloslaskelmaperusteinen palkkaus ei sovi kuin aidoille liikeyrityksille. Suuri osa organisaatioista toimii vailla selkeää markkinarajoitetta, jolloin palkkaus haetaan kompensaatiokonsultin taulukoista. Nämä taulukot pohjautuvat vapaan kilpailun alaisten toimialojen palkkauskehitykseen, mihin vientialojen kilpailukyvyn takaava palkkataso antaa normin.

Kun Siilasmaa esittää, että puolet teknologiateollisuuden yrityksistä toimii kannattavuusrajalla  eivätkä kestä yleiskorotusta, on miehen puhe otettava vakavasti. Paras ratkaisu asiaan olisi mielestäni nykyisen tuloneuvottelujärjestelmän  remontti, ei purku, mikä nyt on käynnissä. - Palkkakustannusongelmamme juontuvat noin kymmenen vuoden taakse, jolloin vuorineuvokset liittosopimuskiimassaan ostivat liittokierroksen ylisuurilla palkankorotuksilla. Huomattuaan virheensä neuvokset siirsivät vastuun Jyrki Kataisen ja Sari Sairaanhoitajan niskoille. Tämä oli paitsi epäritarillista myös historiallisesti väärin. Nyt vuorineuvokset toistavat virheensä kun liittoneuvotteluissa tähdätään paikalliseen sopimiseen.

Mitä neuvottelujärjestelmän remontti sitten pitäisi sisällään? Ensinnäkin on voitava päästä yksimielisyyteen tavasta määrittää palkankorotusvara. Toiseksi on määriteltävä kokonaispakkauskustannuksen laskentatapa kaikkine ns. työnantajamaksuineen, jotka rasittavat palkkausta ja koituvat palkansaajain hyväksi. Lisäksi olisi alakohtaisesti määriteltävä miten solidaarinen palkkaus hoidetaan. Meillä on edelleen jako julkisten ja yksityisten alojen liittoihin, vaikka työtehtävät eivät sitä edellyttäisi. Samaa työtä tekevillä voi olla sopimuksia eri liitoissa johtaen tilanteeseen, missä solidaarista palkkausta vaaditaan kahden SAK:n lipun alla ja työnantaja kilpailuttaa liittoja.

On hyväksyttävä ajatus, että samoilla palkkauskustannuksilla yksi yritys kerää voittoa ja kasvunmahdollisuuksia ja toinen tekee konkurssin. Jos pesään jää jotain arvokasta sen joku kyllä ostaa.

Yleissopimusten tulisi sisältää mahdollisimman vähän asioita sosiaalikysymysten kuuluessa mieluummin eduskunnalle. Sosiaalikysymykset ovat mukana historiallisista syitä ajalta, jolloin yleinen sosiaaliturva oli riittämätön ja järjestöt tahtovat perheille työmiehen palkkaan verrannollisen tuen. Nykyisin kaiken kattava ansiosidonnaisuus rönsyineen hukkaa resurssejamme usein epäoikeudenmukaiseen pakkovakuutukseen.

Ensinnä kuitenkin työnantajien tulisi kantaa isänmaallinen vastuunsa ja ryhtyä uudelleen neuvottelemaan yleissopimuksista. EK:n sääntöjen muuttamisessa on ollut kyse pään pistämisestä pensaaseen jolloin tulee pyllistäneeksi muulle yhteiskunnalle.

]]>
9 http://ollisaarinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237275-onko-yksityisalojen-tyontekija-myos-osingonsaaja#comments Paikallinen sopiminen Palkankorotusvara Solidaarisuus Teknologiateollisuus Työmarkkinajärjestöt Sun, 21 May 2017 17:16:54 +0000 Olli Saarinen http://ollisaarinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237275-onko-yksityisalojen-tyontekija-myos-osingonsaaja